Voiman tiellä: Kannustan muitakin kokemaan uusia, jännittäviä asioita

Reilu vuosi sitten pääsin aloittamaan LOV ME- hankkeessa. Olin valmistunut koulutetuksi kokemusasiantuntijaksi keväällä 2019 ja toivoin silloin, että pääsisin kokeilemaan siipiäni jossakin projektissa. 

Hanketyö tuli silloin kuin tilauksesta.  En tiennyt mitä oli tulossa, mutta kuitenkin se tuntui minusta heti kiinnostavalta. 

Tämä reilu vuosi on opettanut minulle todella paljon. Olen kiitollinen siitä, että lähdin mukaan. Olen saanut enemmän kuin osasin odottaa. 

Olen kokenut monia uusia asioita: koulutuksia, työpajoja ja suunnittelupalavereja sekä päässyt ohjaamaan ryhmää. Minulle on tullut lisää rohkeutta, varmuutta ja luottamusta. Hanketyö toi uusia kollegoita, joista tuli ystäviä. 

Uskalsin mennä kohti tuntematonta, koska ei tarvinnut pelätä epäonnistumista. Sain lisää rohkeutta. Välillä jouduin sietämään epävarmuutta ja pelkoa tulevasta. Jouduin odottamaan ja odottamaan. 

Silti jokainen kohtaamani haaste oli tärkeä itseni voimistumisen kannalta.

Pohdin, mihin minun pitäisi keskittyä, että pääsisin eteenpäin. Suunnittelu, valmistautuminen, harjoittelu – niitä työstin aluksi.

Kuitenkin halu tehdä, rohkeus olemalla oma itseni, olla läsnä, kuulla ja omien vahvuuksien hyödyntäminen olivat tärkeimmät työkaluni ryhmän ohjaamisessa.

Voima. Se sama voima on meidän jokaisen sisällä, kun vaan löydämme sen. Kun raivaamme esteet sen tieltä, pääsemme jatkamaan matkaa.  Joskus vaan tarvitsemme toistemme tukea nähdäksemme ne vahvuudet, joita jokaisella meistä on. Tämän sain itse kokea toisena ryhmänohjaajana. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta ryhmän ohjaamisesta, mutta työparillani oli. Minun oli turvallista aloittaa ryhmän ohjaaminen hänen kanssaan. 

Kolmannen ryhmätapaamisen jälkeen koin, että ehkä minä osaan ja pärjään. Se euforinen tunnelataus ensimmäisen oman ryhmän ohjaamisen jälkeen oli huikea. Tuntui kuin olisi tehnyt jotain suurta ja merkittävää. Ehkä se tunne välittyi jännityksen ohella myös muille. 

Tämän kokemuksen myötä olen valmis uusiin haasteisiin ja kokemuksiin, joita tulen saamaan. Kannustan muitakin rohkeasti kokemaan uusia, jännittävältä tuntuvia asioita. Elämässä ei ole mitään menetettävää vaan päinvastoin koettavaa.

 Henna

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija ja Voimavararyhmän toinen ohjaaja.

Nyt tarvitaan saavutettavia digipalveluita ja sote-järjestöjen arvokasta työtä

Niin vain syksy on jo vierähtänyt lokakuulle saakka ja elämme yhä poikkeuksellisia aikoja korotilanteen takia. Korona hallitsee uutisotsikoita ja huomiota kiinnitetään aika paljon opiskelijabileissä saatuihin tartuntoihin. Koronatilanteen takia digitaaliset palvelut ovat vahvasti tätä päivää ja myös tulevaa.

Hyödynnän tässä blogissani omia opintojani muun muassa Turun yliopiston Sote-akatemiassa sekä oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Olen kuluneen vuoden aikana perehtynyt esimerkiksi sote-uudistukseen sekä perusoikeuksiin/digitalisaatioon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Käsittelen tässä aiheita myös kokemusasiantuntijan näkökulmasta.

Digitalisaatio, saavutettavuus ja digisyrjäytyminen

Digitalisaatioon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa liittyy vahvasti saavutettavuus sekä järjestäjän että käyttäjän näkökulmasta. Digitaalisten yhteyksien hyödyntäminen etenkin näin korona-aikana voinee helpottaa mielenterveyteen liittyvien palveluiden ylläpitämistä. Muun muassa Kelan tukema psykoterapia voi tänä päivänä järjestyä kokonaan etäyhteyden välityksellä. Näin turvataan palveluiden jatkuminen pienemmällä riskillä saada tartunta.

Vaikka digitalisaatio on monessa suhteessa myönteinen asia, monella voi olla haasteita älylaitteiden käyttämisessä. Tässä yhteydessä voidaan puhua äärimmillään digisyrjäytymisestä. Jos on esimerkiksi haasteita hahmottamisen kanssa tai jos ei omista älylaitetta tai tietokonetta, voi helposti jäädä syrjään digitaalisista palveluista.

Tässä mielessä digitalisaatio esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa voi olla ikään kuin kaksiteräinen miekka. Olisi tärkeää varmistaa saavutettavuus myös niiden henkilöiden kohdalla, joilla on haasteita digitaalisessa maailmassa. Digitaalisten palveluiden suunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon erilaiset käyttäjäryhmät ja varmistaa, että verkkojen välityksellä toteutettavat palvelut olisivat riittävän selkeitä ja helppoja käyttää. Näin voidaan parantaa esteettömyyden sekä yhdenvertaisuuden toteutumista, jotka ovat ihmisoikeuksinakin turvattuja oikeuksia.

Sote-järjestöjen yhteiskunnallinen merkitys

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt eli sote-järjestöt voivat toimia esimerkiksi toipumisen, kuntoutumisen ja työllistymisen tukena. Sote-järjestöissä vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus voi olla keskeisessä asemassa. Näin on ainakin asian laita LOV ME-hankkeessa. Hanke tekee arvokasta työtä positiivisen mielenterveyden vahvistamiseksi ja työllistää kokemusasiantuntijoita.

Sote-järjestöjen toiminta voi saavuttaa sellaisia ihmisryhmiä, jotka ovat jääneet julkisten palveluiden ulkopuolelle. Monet voivat myös hyötyä järjestöjen kautta saamastaan vertaistuesta. Sote-järjestöillä voi olla tärkeä rooli esimerkiksi monen kuntoutujan elämässä. Järjestöt edistävät yksilöiden hyvinvointia ja terveyttä yhteisöllisyyteen kannustavalla toiminnallaan.

Kolmannen sektorin toimijat eli muun muassa järjestöt täydentävät toisen sektorin eli julkisen sektorin sekä ensimmäisen sektorin eli yrityssektorin tarjoamia palveluita. Järjestöjen toimintaan voi olla helppo lähteä mukaan ja järjestöjen toiminnassa on mielestäni kantavana periaatteena useammin inklusiivisuus kuin eksklusiivisuus.

Sote-järjestöjen avustuksiin esitetyt leikkaukset

Näin korona-aikana sote-järjestöjen toiminnan tärkeys voi vielä eritoten korostua. Elokuussa kuitenkin esitettiin merkittäviä leikkauksia sote-järjestöjen avustuksiin. Koronatilanne on vaikuttanut myös Veikkauksen tuottoihin, joilla monia sote-järjestöjä avustetaan STEA:n kautta. Olisi todella sääli, jos järjestöt joutuisivat merkittävästi supistamaan toimintaansa. Sillä olisi vaikutuksia monen suomalaisen elämään. 

Esimerkiksi yhdistysten kautta monet henkilöt pystyvät työllistymään ja lisäksi yhdistysten asiakkaille yhdistysten harjoittama toiminta tuo merkityksellisyyttä elämään sekä parantaa elämänlaatua. Järjestöjen avustusten leikkauksia vastaan onkin tänä syksynä kampanjoitu ja toivottavasti nämä kampanjat otetaan huomioon avustusten määrästä päätettäessä. Juuri nyt tarvitsemme sote-järjestöjen arvokasta työtä ja saavutettavia digipalveluja, jotta selviämme tästä poikkeuksellisesta sekä epävarmuuttakin aiheuttavasta ajankohdasta, joka jää varmasti historian kirjoihin.

Kuulasta ja aurinkoista syksyn jatkoa!

Reetta K.

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija ja oikeusnotaari, joka on ollut LOV ME-hankkeessa huhtikuusta 2019 alkaen. LOV ME -hankkeessa Reetta on kirjoittanut blogitekstejä ja osallistunut sekä kokeilujen suunnitteluun että toteutukseen. Hän opiskelee OTM-tutkintoa Turun yliopistossa. Blogin kuvat ovat kirjoittajan ottamia.

CTT 2.0

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Yhteiskehittäminen – mitä ja miksi?

Kevät 2020 tulee jäämään historiaan mullistavana ajanjaksona. Jos kevättä kuitenkin monipuolisesti tarkastelee, on se luonut paljon uutta maata mitä kyntää. Moni toimija, joka ennen on toiminut vain kohdakkain, on löytänyt keinoja tavoittaa ihmisiä virtuaalisesti. Samoin monet, jolle kasvokkainen toiminta on haastavaa, on voineet löytää enemmän tarjontaa, johon uskaltaa ja päästä mukaan kotoa käsin. Citizen Think Tankin näkökulmasta kevät muutti paljon sitä, minkälainen ajatus yhteiskehittämisen alustaa vie eteenpäin. Tuleeko yhteiskehittämisestä harrastus? Toimintaympäristöstä paikka tavata samanmielisiä ja päästä keskustelemaan uusista näkökulmista. 

CTT on kulkuväline, mutta tärkeintä ovat matkustajat

Mikä on tulevaisuuden Citizen Think Tankissa merkittävää, miten se lunastaa paikkansa? CTT 2.0 -ajattelussa joustavuus ja tarpeenmukaisuus korostuu, esimerkiksi yhteiskehittämiseen käytettävän alustan valinnassa. CTT 2.0 on kuin linja-auto: linja-autoa tarvitaan matkustajien kulkuvälineeksi, se on tärkeä väline, mutta itse matkasta merkittävän tekee se, kuka ja ketkä matkustavat, minne matkustavat, kenet ja keitä tavataan matkan varrella ja minkälaisia uusia maisemia matkalla näkee – miltä tutut maisemat näyttävät kotiin palatessa? Linja-auton sijaan joskus paremmin pääse junalla, laivalla tai riippusiltaa pitkin. Yhteiskehittäminen on tulevaisuutta, fasilitoitu yhteiskehittäminen on sitä, että valitulla kulkuvälineellä on kuljettaja, ja reitti ja aikataulu on pääpiirteittäin suunniteltu. Tuleeko CTT 2.0 bussikyydit aikatauluttaa: milloin bussi kulkee? Haluammeko non-stop joukkoliikenteen, jolloin yhteiskehittämisen matkaan pääsee kuka, missä ja milloin vain? Olisiko hyvä myös suunnitella reittimatkoja: kaikki tiettyyn suuntaan menevät tai kaikki samaan aikaan liikkuvat mukaan linkkaan samanaikaisesti?

Kuvateksti: Yhteiskehittäminen on joukkoliikennettä

Kehittäjätapaamisissa pohdittiin tulevaa

Pidimme kesäkuun alussa kaksi avointa CTT 2.0 -kehittämistapaamista Zoomin ja Padletin välityksellä, jossa kirjasimme toiveita yhteiskehittämisen jatkoon. Tapaamisessa CTT 2.0 -kärkiteemaksi koettiin juuri siltojen rakentaminen. Fasilitoinnin ja eri toimijoiden yhteisen kehittämisen koordinoijalla koettiin oleva tärkeä osa tiedon lisäämisessä ja levittämisessä siitä, mitä ns. kentällä tapahtuu ja mitä tarpeita alan toimijoilta sekä käyttäjiltä kumpuaa. CTT 2.0 tai 24/7 -yhteiskehittämisen alusta voi toimia hyvänä myös kansainvälisessä työskentelyssä, jossa aikaerot toimivat rajoitteina. Kansainvälisyys ylipäänsä oli yhtenä huomiona yhteiskehittämisessä, myös Suomessa asuu paljon mm. englanninkieltä puhuvaa väestöä. Citizen Think Tankissa toimimme kaksikielisesti, ja Facebookissa Uteiliaiden kehittäjien vertaisverkoston lisäksi onkin syntynyt myös Social Innovation for Systems Change Finland -FB-ryhmä. Tiedostojen jako ja kommentointi ominaisuus lokaatiosta ja ajasta riippuen; “muistina toiminen”, koettiin tapaamisessa erittäin arvokkaana ominaisuutena. Organisaatioihin liittymättömien yhteiskehittäjien mukaan yhdessä ideoimaan saattaminen voi auttaa toiminnan kehittämiseen ja yhteisen alustan kautta voi yksittäinenkin toimija löytää organisaation, jonka kautta esim. hankerahoituksen hakeminen on mahdollista. CTT 2.0 voisi toimia nonformaalisen oppimisen välineenä, ja se voisi tuoda lisäarvoa järjestöjen vapaaehtoistehtäviin sekä oppilaitosten yhteiskehittämisilmiöiden opiskeluun – voisiko yhteiskehittämiseen osallistumisesta saada opintopisteitä?

Tapaamisessa pohdimme, kuinka me yhteiskehittäjät voisimme jatkuvalla tavalla pysyä kartalla siitä miten ideat, toiminta ja tulokset palautuisivat alustan tietoon, kun ne lähtevät maailmalle? Ideoita? Tulisiko yhteiskehittämistä arvioida jatkuvalla pulssikyselyssä? Tulisiko yhteiskehittämisen alustan ympärille kasvattaa brändiä aihetunnistimilla ja sosiaalisen median markkinoinnilla, voisimmeko tällä tavalla “oikeuttaa toimintaamme” korkeammalle taholle? Eri alojen törmäyttäminen ja helppokäyttöisyys nousivat kriteereiksi yhteiskehittämisen toimintaympäristölle, ja koordinointiin kohdistuvasta resurssipulasta johtuen idea kiertävästä vastuusta heitettiin ilmoille: Voisiko CTT 2.0 -toiminnan pyörittämisvastuu vaihdella eri organisaatioiden tuoden kyytiin heidän asiantuntemukseensa koskettavia ongelmia, ratkaisuja tai muita kehittämistarpeita vain yhden toimijan kuormittamisen sijaan.


Kuvateksti: CTT 2.0 -kehittämistapaaminen, kysymyksiä Padlet-alustalla

CTT on luonut hyvinvointia tuomalla erilaisia näkökulmia yhteen

Citizen Think Tankin ja tulevan CTT 2.0 -toiminnan hyvinvointivaikutuksista tapaamisessa listattiin yhteisöllisyys, ns. joukkovoima, eri näkökulmien yhteen saattaminen. CTT toiminnassa hyvää kuluneena talvena ja keväänä oli mahdollisuus tavata muita innostavassa ilmapiirissä, yhteisellä asialla: yhteenkuuluvaisuuden tunne lisääntyi, vaikka tapaamisten asiat vaihtelivat. CTT-toiminnassa mukana ollut kertoi odottavansa viikon säännöllisiä tapaamisia, “niistä saa virtaa”. Tapaamisaikataulu rytmittää arkea ja vaikka kehittäminen tapaamisten ulkopuolellakin jatkuu eriaikaisesti, säännölliset tapaamiset ja vapaus osallistua aina, kuin nämä omaan aikatauluun sopii, mahdollistaa useamman mukaan pääsyn. Tapaamisessa mietittiin myös, kuinka joskus omasta ajatuksesta “luopuminen” yhteiseksi ja itse kehittäminen toimintana saattaa aiheuttaa tunteita, jotka koetaan hyvinvontia heikentävänä. Miten näitä tunteita ja kokemuksia, kuten ahdistusta aiheen tai teeman ympärillä, saavutettavuuteen liittyviä ongelmia ja uskallusta yrittää, jos “muut osaavat paremmin” joko aihetta tai teknisiä sovelluksia, erillisyyden tunnetta yhteiskehittämisen parissa, jos ei “pääsekään mukaan porukkaan” ja kokemusta, ettei tule kuulluksi voisi huomioida toimintaa suunnitellessa ja fasilitoidessa. Minkälaista tukea tai rakenteita tämän ilmiön ympärillä voisi toteuttaa?

Tule mukaan toimimaan!

Citizen Think Tankin kolme yhteiskehittämisprosessikehittämisideaa on heinäkuussa jo julkaistu, lisää alustalla esiin tuotuja kehittämisideoita julkaistaan lyhyinä blogiteksteinä 12.8. alkaen. Itselleni, CTT:n työntekijänä parasta ovat olleet linja-autovertaukseni “matkustajien” kanssa keskustelut! Näen “Kynnyksen yli yhdessä” -projektissa osasia ja versoavia ituja kahdesta edellisestä prosessista vapaaehtoistyön sekä saavutettavan viestinnän tiimoilta, sekä muista keskusteluista, joita Citizen Think Tankissa on käyty. Kaikki CTT:n kehittämisideat ovat vapaata riistaa. Ne eivät ole valmiita, eikä mistään ikinä täysin valmista tulekaan. Ota onkeen, keskustele ja vaihda ajatuksia, muokkaa ja toteuta! Yhdistä voimat toisen kanssa – matkusta bussilla! Itselläni jo päässä vilisee ideoita, kuinka Kynnyksen yli yhdessä 2.0 voi yhdistää alueellisia toimijoita saman aiheen ympärillä…. Maailma on mahdollisuuksia täynnä, kun löytää yhteisen nimittäjän!

Lisätietoa kehittämishankkeista ctt@kukunori.fi.
“Kynnyksen yli yhdessä” -projektin verkkosivusto lanseerataan elokuun puolella osoitteessa TUNTUU.FI / KÄNNS.FI / IFEEL.FI, seurailkaapa somea!

Fanni-Laura Mäntylä
Kirjoittaja toimii Citizen Think Tankin digifasilitoinnin koordinaattorina, ja nauttii yhteisistä ajatushautomoista: “Ääneen puhuminen kannattaa aina.”

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Nuorten aikuisten hyvinvoinnin edistäminen Case Kynnyksen yli yhdessä

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Yhteiskehittäminen – mitä ja miksi?

Maaliskuussa 2020 koronavirus ja poikkeuslait pakottivat kolmannen sektorin toimijat Suomessakin ennennäkemättömään digiloikkaan heikommassa asemassa olevien ihmisten tuen turvaamiseksi. Diakonialaitoksen Kanssala-hanke laajensi nopeasti Helsinki-keskeisen yhdistystoimintaa tukevan toimintansa verkkoon valtakunnalliseksi toiminnaksi, ja olimme toki myös CTT:nä rikkana rokassa. Kanssalan perustama Yhdessä elämisen tapoja epidemian aikana -Facebook-ryhmä tavoitti järjestötoimijoita laajalta kattaukselta. Kriisin kasvattama kumppanuus toimijoiden kesken toivon mukaan jatkuu yhä vaikuttaen tapaamme kehittää yhdistystoimintaa tulevaisuuteen. FB-ryhmässä järjestettiin maalis-huhtikuussa eri alojen toimijoiden kesken yhteiskehittämistapaamisia, ja tarjouduimme Citizen Think Tankissa fasilitoimaan avoimen yhteiskehittämisen tapaamisen mielenterveysjärjestöjen kesken 6. huhtikuuta.

“Muutin vastikään pois opiskelijasolusta, jossa asuessani sairastin vaikeaa masennusta. Ympyrä sulkeutui, kun ennen muuttoani koronaeristyksen vuoksi vietin viimeiset viikot pitkälti samankaltaisissa olosuhteissa ja mielentilassa. Pääsin reflektoimaan omaa, sosiaalisesti viileässä opiskelija-asunnossa sairastettua masennusta, joka todennäköisesti näyttäytyi näkymättömänä asuintovereilleni ja johon myös siltä osin liittyi siis runsaasti yksinäisyyden kokemusta. 

Eräänä etäopiskelupäivänä kuulin kovaäänistä itkua alapuolellani olevasta asunnosta. Itkun lomassa kuului epätoivon, yksinäisyyden ja epäonnistumisen kokemuksen purkamista, ja koin kuulevani kaikuja itsestäni parin vuoden takaa. Kerrostalossa kukin käy läpi samat musertavat tunteet omissa laatikoissaan, kuka missäkin määrin, toisistaan tietämättä. Koronakevät lienee nostanut etenkin yksinäisyyden tunnetta, ja on absurdia, että kärsimme siitä niin lähellä toisiamme. 

Ovinkellon soittajaksi minusta ei ikävä kyllä sinä päivänä ollut, mutta löysin kaapit tongittuani levyn chiliraakasuklaata: endorfiinit tekevät suklaasta parasta mahdollista lohturuokaa. Etsin kauneimman löytämäni postikortin ja pyrin parhaani mukaan kirjoittamaan siihen lohdullisen viestin siitä, miten täällä naapurissa on itketty samat itkut, mutta elämänilo on jälleen löytynyt – et ole yksin, ja toipuminen on mahdollista. Harmikseni en tajunnut liittää korttiin kriisipuhelimen numeroa. Sujautin suklaan kortin kera postiluukusta, ja toivon tuoneeni edes vähän lohtua ahdistuksen keskelle.”

Kanssalan Yhdessä elämisen tapoja epidemian aikana ja Citizen Think Tankin organisoimassa mielenterveyden parissa työskentelevien Zoom-tapaamisessa mietimme, kuinka avun voisi tuoda lähelle yksilöä. Kokemusasiantuntijan kertomus omista masennusvuosistaan – postin tarkastamista välioven takaa useita kertoja päivässä, odottaen jonkinlaista merkkiä ja itsensä ulkopuolelta tulevaa lohtua – koskettivat syvästi. Apua tarvitaan, kun epätoivo on akuutti, mutta voimavarat tuen hakemiseen ovat “nollassa”. Yhteistapaamisen ja tarinan myötä ajatus kodin kynnyksen ylittävästä tuesta resonoi  voimakkaasti. Muutamassa viikossa kirjoitettiin kynä sauhuten, soiteltiin yhteistyötahoja ja asiantuntemusta lisää ja muodostettiin hankesuunnitelma STEA:n korona-avustushakuun. Toukokuun 26. päivä tuli ilmoitus Kynnyksen yli yhdessä -hankkeelle myönnetystä rahoituksesta. Hanke käynnistettiin maanantaina 1.6. ja kestää vuoden loppuun saakka. 



Kuvateksti: Yhteiskehittämistä Miro-alustalla

Kynnyksen yli yhdessä -hankkeen tavoitteena on nuoriso- ja opiskelija-asunnoissa asuvien nuorten aikuisten mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, valtakunnallisten kriisipalveluiden saavutettavaksi tekeminen kohdennetun viestinnän kautta sekä kehittämistyöryhmän perustaminen kohderyhmän kanssa työskentelevien kesken. Hankkeen yhteistyötahot ovat Kakspy ry (päähakijana, työntekijäresurssi), Suomen opiskelija-asunnot SOA ry, Nuorisoasuntoliitto NAL, Mieli Suomen mielenterveys ry, MTKL Mielenterveyden keskusliitto ry, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, opiskelijoiden mielenterveysjärjestö Nyyti ry ja Kulttuurin ja hyvinvoinnin liitto Kukunori ry. 

Viestintäkampanjan metodi muuttui nuoriso- ja opiskelija-asunto-organisaatioiden kanssa keskustellessa fyysisestä kortista tai “viestistä” nuoriso- ja opiskelija-asunto-organisaatioiden virtuaalisten asukasportaalein toteutettavaksi. Idean kanta-ajatus pysyi kuitenkin samana: asuakseen asunnossa ja käyttääkseen mm. pesutupaa asukas jo toimii portaalin kautta, joten viestintä samalla alustalla saavuttaa valtaosan kohderyhmästä. Hankkeen tarkoituksena ei ole tuottaa uutta materiaalia kohderyhmälle, vaan koota yhdelle verkkosivulle aihepiiriin sopiva tieto usealta eri toimijalta, mikä sekä linkitetään viesteihin asukasportaalin kautta, että on vapaassa levityksessä yhteistyötahoille. Verkkosivu toimii myös mm. asumisorganisaatioiden asumisohjaajien apuna heidän tukiessaan nuorta. Hankkeen yhteistyökumppanit mahdollistavat verkkosivulle asiantuntevan ja monipuolisen tiedon aina arjen jaksamisesta taloudenpitoon, ihmissuhteista työhön ja opiskeluun sekä ehkäisevään päihdetyöhön.

Fanni-Laura Mäntylä ja Mari Sahlberg
Citizen Think Tankin digifasilitoinnin työntekijät
“Ääneen puhuminen kannattaa aina”

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Kolmannen sektorin saavutettava tapahtumaviestintä: Case Tavastia Events & Helsingin kaupunki

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Yhteiskehittäminen – mitä ja miksi?

Kolmannen sektorin saavutettavan viestinnän pariin päästiin Citizen Think Tankin miiteissä ensin miettimällä osittain jo nykyisyyttä, osittain vasta tulevaisuutta, eli kirjastojen virtuaalisia tauluja, joilla voi selata tapahtumia kuin sanomalehdestä ammoin. Suurissa kaupungeissa kaupungin kirjastoissa on useissa jo mahdollista hakea tietoa koneelta ja infotauluilla pomppivat milloin mikäkin, mutta pienemmillä paikkakunnilla resurssit ja tarvikkeet ovat vähäisemmät. 

Miiteissä ajatuksia heiteltiin puolin ja toisin, ja idea jalostui talven aikana yleisemmin saavutettavampaan tapahtumatietoon. Pohdimme avoimen datan mahdollisuuksia sekä alueellisesti tiedon jakamisen edistämiseksi että koko maan kattavan tapahtumasivun hyötyjä. Tutkimme referenssinä sekä alueellisia että valtakunnallisia tapahtumasivuja. CTT:n miiteissä haaveiltiin koko Suomen kattavasta avoimen datan tapahtumasivustosta, jossa olisi esillä sekä kolmannen sektorin toiminta että julkiset ja yksityisen sektorin tapahtumat, mistä olennaisen tiedon voisi sitten organisaatiot ja vastaavat sivustot ns. poimia omalle sivustolleen intressiensä mukaan. Nykyisissä alueellisissa sivustoissa kritisoimme, kuinka raja-alueiden asukkaat joutuvat etsimään tietoa usein monelta sivustolta. Voisiko tulevaisuudessa tapahtumatieto päivittyä omalle laitteelle GPS:n kautta? “Siri, seison ulko-ovellani: mitä kahdeksan kilometrin säteellä tapahtuu tänään?” 

Myönsimme itsellemme, että koko Suomen kattavassa tapahtumasivustossa tapahtumat silti keskittyvät suuriin kasvukeskittymiin, jolloin pienelle paikkakunnalle ei edes  avoimen datan valtakunnallinen sivusto toisi hyötyä enempää kuin paikallinen info. Avoin tapahtumatieto ei lisää tapahtumien määrää, mutta ehkä myös pienemmät tapahtumat saisivat näin tasapuolisemmin näkyvyyttä? Tapahtuman ilmoittajalle on etu, ettei tietoa tapahtumasta tarvitse kirjoittaa kymmenelle sivustolle, vaan yhdelle kanavalle ilmoittaminen riittäisi tiedon laajaan levitykseen.


Kuvateksti: Yhteiskehittämistä Miro-alustalla

Otimme kolmannen sektorin saavutettavamman tapahtumaviestinnän projektin tiimoilta yhteyttä Tavastia Events -tapahtumasivustosta projektityöntekijöihin. Tavastia Events -sivustolla voi syöttää ja hakea tapahtumatietoa kuka tahansa tapahtuman koosta ja aiheesta riippumatta REST-rajapinnan kautta. REST-rajapinta on toimiva ratkaisu muun muassa sovelluskehittäjille, sekä niille, jotka haluavat esittää tiedot omilla kotisivuillaan haluamassaan muodossa. Tavastia Events on kehitetty Hämeen ammattikorkeakoulun AvoinHäme-hankkeessa, jonka päärahoittajana toimii Hämeen liitto (EAKR) ja se perustuu Helsingin kaupungin avoimella lähdekoodilla julkaisemaan Linked Events -tapahtumarajapintaan.

Millaista on saavutettava tapahtumaviestintä?
Yhteisessä tapaamisessamme Tavastia Eventsin kanssa CTT-alustalla keskustelimme avoimen datan ja Tavastia Eventsin ratkaisuista tapahtumatietojen saavutettavuuteen. Avoimen rajapinnan ratkaisuja on Tavastia Eventsin lisäksi muitakin, mutta toistaiseksi sivustot eivät tarpeeksi kommunikoi keskenään, jolloin täysin avoin datan jakaminen ei vielä ole mahdollista. Onko kyseessä rahoitus vai intressit, jäi epäselväksi. 

Tavastia Events on toiminut asiassa pilottihankkeena, sen rahoitus päättyi vuoden 2020 huhtikuussa, joten helmikuussa keskustellessamme oli vielä paljon epävarmuutta ilmassa siitä, kuinka sivusto jatkaa olemassaoloaan. CTT:n ja taustaorganisaatioiden Kukunori ja Kakspy ry puolesta kysyimme tapahtumasivun rakenteesta ja hakukriteereistä, olisiko mahdollista lisätä sivuston “haku-tägeihin” esimerkiksi mielen hyvinvointi, kulttuuri ja hyvinvointi tai vertaistukea -teemoja perinteisten konsertit, luennot ja urheilutapahtumat lisäksi. CTT:n miiteissä pohdimme, kuinka avoimuus ja kannustus tämän aihealueen tapahtumiin voisi madaltaa kynnystä osallistua. Kuulimme, että pääosa sivustolla tapahtumia hakeneista käyttää avointa sanahakua valmiiden vaihtoehtojen sijaan.

Tapaamisen jälkeen pohdimme Citizen Think Tankissa saavutettavan järjestö- ja yhdistysviestinnän tarvetta juuri stigman eli häpeäleiman purkamisessa. Suuret tapahtumajärjestäjät näkyvät jo nyt tapahtumasivuilla, ja näitä sivuja on useita. Mahdollisuus panostaa mainontaan rahallisesti nostaa tapahtumien näkyvyyttä. Kolmannen sektorin toimijoiden työ jää herkästi vähemmälle huomiolle, vaikka toimintaa ja toimijoita on laidasta laitaan, ja kolmannen sektorin työ tukee vahvalla panostuksella mm. julkisen sosiaali- ja terveyspuolen kantokykyä. Päätimme helmikuussa ottaa yhteyttä Helsingin kaupungin tapahtumasivuston ylläpitäjiin, ja tuoda esiin nimenomaan kaupungin intressi saada ihmiset löytämään mielekästä, merkityksellistä ja arjen toimintakykyä tukevaa toimintaa.

Tapasimme Helsingin kaupungin tapahtumapuolen tiimiä, jotka kertoivat, että heillä onkin juuri työn alla uudet verkkosivut, ja mielellään keskustelevat kanssamme, jotta sivusto tukee tarkoitustaan. Edelleen kuului epäileviä ääniä, auttaisiko hakusanoina “hyvinvointi ja kulttuuri” tai “vertaistuki” ohjaamaan tietoa etsiviä toimintojen piiriin, mutta toimme esiin Helsingin kaupungin mahdollisuuden ns. brändätä itsensä mielen hyvinvoinnin edistämiseen. Kaupungin edustajat olivat hyvillään, että kolmannen sektorin toimijat tulevat ns. yhteisönä CTT:n kautta asian kanssa puheille. Kaupungin toimijat ehdottivat, että mikäli tieto kolmannen sektorin yksittäisistä tapahtumista ja säännöllisestä toiminnasta todella löytyisi kaupungin sivuilta, voisivat he osaltaan lisätä mm. sote-alan järjestöjen toiminnan näkyvyyttä sekä tapahtumasivulle että muussakin viestinnässään, kampanjamaisesti. Kaupunki ehdotti yhteydenpidon jatkumista ja syksyllä (korona-kevät saattaa vaikuttaa aikatauluihin), kun sivustoa testataan, voisi yksi testausporukka tiedon lisäämisen, etsimisen ja hakukriteereiden suhteen olla nimenomaan kaupungin kolmannen sektorin toimijat. Mielellämme, vastasimme.

Citizen Think Tankin slogan alusta saakka on ollut: “Muutos tapahtuu, kun yksilö löytää yhteisön”. Toimessani digifasilitoinnin koordinaattorina olen todella huomannut tämän. CTT on kasvanut ja kehittynyt toimintansa aikana, ja paljon on, jota jatkossa CTT tai vastaava yhteiskehittämisen alustan tulee ottaa toiminnassaan huomioon. Kuitenkin, sen CTT on ehdottomasti todentanut, että yhdessä äänemme kuuluu kovempaa. Elämässä monesti toimimme rutiinin ohjaamina vaikka tilanteet muuttuvat. On ollut hienoa tavata ihmisiä, jotka ovat myös pysähtyneet miettimään, miksi itse asiassa toimimme näin kun toimimme, kun toinenkin tapa olisi! Yhteiskehittäminen on itselleni nimenomaan merkinnyt sitä, että tuodaan esille toimintatapoja – harvemmin mitään ihan uutta ja yllättävää – ja muutosmuotoiluprosessin avulla pilkotaan se pienempään, jotta päästään katsomaan mikä itseasiassa oli se tarve, johon tämä toimintamme tähtää. Täyttääkö toiminta tarpeensa? Kuinka tarpeen voisi toteuttaa toisin, miten se parantaa tilannetta?

CTT on toiminut tilanteessa alustana tälle keskustelulle, ja ehdottomasti jatkossa toivon, ettei keskusteluyhteys yksityishenkilöiden, järjestöjen ja muiden organisaatioiden sekä kansalaisyhteisöjen, oli ne kaveriporukoita tai suurempia joukkoja, vähenisi vaan jatkaisi kasvuaan kohti avoimempaa yhteistyötä. CTT voisi olla paikka pitchata omia ideoita, kuulla erilaisia näkökulmia, jatkaa uudestaan yksittäin tai pienemmässä porukassa ja taas palata yhteen testaamaan. Yksin ei kukaan saa muutosta tehtyä – joustavalla yhteistyöllä voimme vaikuttaa ilmapiiriin, ajatuksiin ja käytäntöön!

 Blogisarjan kolmannessa julkaisussa kerromme loppukevään kehittämisprojektista nuorten aikuisten mielenterveyden edistämiseksi, josta kasvoi loppuvuodeksi oma uusi hankkeensa. Lisätietoa kehittämishankkeista ctt@kukunori.fi.

Fanni-Laura Mäntylä
Kirjoittaja toimii Citizen Think Tankin digifasilitoinnin koordinaattorina, ja nauttii yhteisistä ajatushautomoista: “Ääneen puhuminen kannattaa aina.”

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Perhevapaaehtoistyö – Vapaaehtoistyö perheen harrastuksena

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Yhteiskehittäminen – mitä ja miksi?

Perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kehittämisidean toi Citizen Think Tankin pohdittavaksi perheellinen henkilö, joka toivoi voivansa “harrastaa vapaaehtoistoimintaa” yhdessä noin kymmenvuotiaan lapsensa kanssa: muitakin mahdollisuus varmasti kiinnostaisi! 

Harrastusvaihtoehdot, joita vanhempi ja nuori olivat yhdessä selvittäneet, olivat usein melko kalliita, tai lapsen harrastuksen ympärillä, mutta erillistä, toimintaa vanhemmille. Monet vanhemman ja lapsen yhteistä toimintaa tukevat harrastukset olivat tarkoitettuja alle kouluikäisen kanssa harrastettavaksi.

 Vanhemmalla painoi huoli, että vaikka lapsi vielä tässä iässä mielellään viettää aikaa vanhemman kanssa, jakaa arkea ja oppii uusia taitoja yhdessä, jo muutaman vuoden päästä saattaa tilanne muuttua. Vanhempi toi esiin oman historiansa vapaaehtoistoiminnassa sekä yhdistystoimijana, ja kehittämismiiteissä yhdessä keskustessamme useampikin CTT:n jäsen ilmaisi mieluusti tuovan kansalaistoiminnan lähemmäs lastensa arkea. 

Pohdintaa yhteistyössä

CTT:n kehittämismiiteissä pohdittiin seuratoimintaa ja vapaaehtoistoimintaa vuosia sitten ja nykyaikana: järjestökenttä on ollut tärkeä väylä yhteisöjen ja yhteiskunnan rakentumisessa, mutta välillä tuntui yhdistykset liikaa jäävän menneisyyteen kiinni. Miiteissä todettiin, että “vapaaehtoistyö” kalskahtaa vanhahtavalta, ja toimintaan vaadittavat kurssitukset ym. tekevät siitä raskaan kuuloista, vaikka itse toiminta antaakin paljon. Onko “työ”-sana pelottavampi kuin ennen? Pelkäämmekö tarjota “työtä” – olkoonkin vapaaehtoista työtä – lapsille ja nuorille – eikö työn tulisi parhaimmillaan olla innostavaa ja innostus itseään ruokkivaa? Haluammeko opettaa lapsille, että auttamistyötä tehdään silloin, kun on pakko, eikä silloin kun siihen on mahdollisuus? Kuulimme nuorelta kokemusasiantuntijalta, ettei vapaaehtoistyöntehtäviin usein pääsee mukaan ennen täysi-ikäisyyttä, vaikka nuori niin toivoisi. On hyvä, että vastuukysymyksissä ja vaatimuksissa seula on tiukka; onko tämä kuitenkaan tarpeellista kaikessa? 



Kuvateksti: Yhteiskehittämistä Miro-alustalla

CTT:n jäsenet eivät kokeneet tarpeelliseksi lähteä kehittämään uutta vapaaehtoistoiminnan muotoa, vaan integroida nykyisiin toimintoihin mahdollisuus monimuotoisemmasta sukupolvet yhdessä -toiminnasta. “Kisälli”- tai apulaistyylinen toiminta voisi onnistua joissain vapaaehtoistyön tehtävissä; kevyemmästä ja helpommasta työtehtävästä kasvu vaativampaan. Vapaaehtoistyössä tasa-arvo erilaisissa tai erilailla ja kuitenkin tasalaatuisesti tehdyissä tehtävissä olisikin suotavaa sekä lapset ja vanhemmat -työryhmissä, mutta myös perinteisemmissä porukoissa. 

Pohdimme vapaaehtoistoiminnalle tyypillistä muotoa kuten ikäihmisten seurana olemista, ilman vapaaehtoisen hoitovastuuta. Olisi hienoa saada sukupolvet kohtaamaan palvelutalossa, seniorikeskuksissa ja muissa kaupungin olohuoneissa. Lapset ja nuoret voivat osallistua jutusteluun tuoden väriä arkeen kertomalla opiskelusta ja päivästään. Esimerkiksi vanhempainvapaalla olevalle vapaaehtoiselle voisi olla tervetullutta vaihtelua päästä juttelemaan kodin ulkopuolelle ja pienelle lapselle sosiaaliset kontaktit vanhemman vapaaehtoistoiminnan kautta voisivat olla tärkeitä. Myös ruoanjakelupisteissä ja yhteisruokailujen järjestämisessä lapselle ja nuorelle löytyy hyvin tekemistä, työtä on sekä kauhan varressa että muissa tehtävissä. Harvassa vapaaehtoistyön muodossa on vain yksi tapa toimia ja vain yksi tehtävä, jossa toimitaan. CTT:n kehittäjät innovoivat, voisiko vapaaehtoistyötä tehdä enemmän omalla persoonallaan ja taidoillaan muottiin mahtumisen sijaan. Vapaaehtoistyön ei tulisi tekijälleenkään olla pysähtynyt tila.

Arkipäiväinen vapaaehtoistyö?
Yksi tärkeä asia, mitä pohdimme perhevapaaehtoistoiminnan osalta CTT:n yhteiskehittämisen tapaamisissa oli pitäisikö vapaahtoistyö-termi “arkipäiväistää”. Selailimme netin vapaaehtoistyön sivuja, emmekä kokeneet niitä helposti lähestyttäviksi. “Haluatko pelastaa sademetsät vai ihmiset vai köyhyyden vai nälänhädän,” pohdimme, emmekä osanneet tehdä päätöstä. Olisiko vapaaehtoistyöhön lähestyttävämpää mennä mukaan, jos vapaaehtoissivustolla voisi halutessaan aloittaa kertomalla, kuinka paljon itsellä on antaa aikaa toiminnalle? Puoli tuntia viikottain, päivä kuukaudessa, kolme päivää viikossa vai ehkä myöhäisyössä kaksi tuntia? Tällä tavoin vapaaehtoistyöntekijä on päätäntävallassa siitä, mihin hänellä on valtaa, eli omiin resursseihinsa, ja vapaaehtoistyöntekijää tarvitseva voi kertoa, miten tätä resurssia voitaisiin hyödyntää. Mikäli vapaaehtoistyöhön on saavutettavampaa päästä mukaan, voi stigma myös vastaanottaa apua lieventyä. Kun paikalla olisi heterogeeninen joukko auttajia ja avun saajia, ei erottuisi niin joukosta; ehkä jopa tekisi itse sopivassa tilanteessa mieli auttaa muita. 

Vaikka CTT:n kehittämisprojektissa ei toteutettu perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kokeilua, suosittelemme kolmatta sektoria tutustumaan, voisiko toiminta antaa jotain extraa organisaatiolle ja itse vapaaehtoisille. Perhemuotoinen vapaaehtoistoiminta on myös mahdollisuus kasvattaa sitoutuneita toimijoita. Lapsensa kanssa harrastustoimintaan tulevat voivat kiinnittyä paremmin toiminnan järjestävään tahoon ja “harrastukseen”, lapselle halutaan turvallinen ja tuttu ilmapiiri sekä yhteisö. Lapsi, joka on varttunut vapaaehtoistoiminnan ja järjestötoiminnan parissa jatkaa sitä luultavasti myös myöhemmässä elämän vaiheessa – ehkä tuo myös omat lapsensa toimintaan mukaan.


Seuraavassa blogissa kolmannen sektorin saavutettavasta tapahtumaviestinnästä ja yhteistyöstä Helsingin kaupungin kanssa.
Lisätietoa kehittämishankkeista ctt@kukunori.fi.

Fanni-Laura Mäntylä
Kirjoittaja toimii Citizen Think Tankin digifasilitoinnin koordinaattorina, ja nauttii yhteisistä ajatushautomoista: “Ääneen puhuminen kannattaa aina.”

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Näin saat etäryhmän toimimaan

Koronakevät mullisti monen elämää ja laittoi asioita uusiksi. Etäyhteyksistä tuli ripeässä tahdissa osa arkipäivää, ja niiden hyödyntäminen on luultavasti tullut jäädäkseen. Etänä toimivat vertaisryhmät ovat vahvasti tätä päivää ja varmasti myös tulevaa. Vertailen blogitekstissäni eri sovelluksia ja kerron, miten ne voisivat sopia kokemusasiantuntijoiden ohjaamien etäryhmien järjestemiseen.

Olen kevään mittaan testaillut eri etäyhteyksiä. Esimerkiksi Zoomissa, Skypessä, Teamsissä ja Meetissä voi videoyhteyksien avulla pitää kokouksia tai opiskeluun liittyviä etäluentoja. Näissä sovelluksissa on videoyhteyksien ohessa chatit, jotka helpottavat viestimistä, jos esimerkiksi jollakulla on jäänyt mikki turhaan auki ja se aiheuttaa kaikumista.

Esimerkiksi Zoomista ja Teamsistä on tarjolla sekä maksuttomat että maksulliset versiot. Maksullisuuden raja saattaa perustua kokouksen kestoon tai osallistujamäärään. Monissa on niin, että kokouksen osallistujat pääsevät aina ilmaiseksi. Teamsiä voitaneen kuitenkin pitää monia muita tietoturvallisempana etäyhteytenä. Videoyhteydet voivat toimia etävertaisryhmien järjestämisessä, jos esimerkiksi halutaan, että eleet ja ilmeet ovat luettavissa samaan tapaan kuin liveryhmissä.

Slack ja Campwire

Videoyhteyksien lisäksi on myös sovelluksia, joissa pääpaino voi olla enemmän kirjallisessa viestimisessä. Tällaisista sovelluksista, jotka voisivat myös soveltua etäryhmien järjestämiseen, on esimerkkeinä Slack ja Campwire. Slack on ilmainen ja Campwire on maksullinen ryhmän järjestäjätaholle. Slackissä voi sekä viestiä kirjallisesti keskusteluissa että soittaa puheluita.

Slackissä oletuksena on, että se on englanninkielinen. Ainakaan minulla käytössä olleissa Slack -versioissa ei ole ollut mahdollisuutta vaihtaa kieltä suomeksi. Olen kuitenkin kuullut, että joillakin on mahdollisesti ollut vaihtoehto muuttaa sovellus suomenkieliseksi. Etäryhmää suunniteltaessa on hyvä ottaa huomioon, että Slack toimii oletettavasti vain englanninkielisenä.

Kolmessa LOV ME -kokeilussa pidimme livetapaamisia ja vaihdoimme ajatuksia Slackissä livekertojen välillä. Ratkaisimme Slackin kielihaastetta siten, että laadimme käyttöohjeet, jossa käytiin läpi askel askeleelta Slackin käyttöönottoa. Tekstin ohessa oli myös kuvat tärkeimmistä vaiheista havainnollistamassa asioita. Jaoimme ryhmäläisille Slackin käyttöohjeet uuden kokeilun alussa sekä tulosteina että sähköisenä versiona Slack -ryhmässä.

Osallistuin tänä keväänä myös eräälle verkkokurssille, jolla oli käytössä Campwire -alusta. Campwiressa verkkokurssi oli mahdollista toteuttaa suomenkielisenä, mikä helpotti verkkokurssin suorittamista. Verkkokurssillani oli mahdollista lukea tehtävänantoja, joissa oli muun muassa tekstejä, kuvia, linkkejä ja videoita, aivan kuten Slackissäkin.

Campwiressa tehtäväkansioissa oli kommenttikentät, joiden avulla pystyi osallistumaan keskusteluihin sekä lukemaan toisten kommentteja. Campwiressa ei kuitenkaan ollut mahdollista elävöittää keskusteluja liittämällä kuvia kommenttien oheen, kuten Slackissä on mahdollista tehdä. Campwiren käyttöä kuitenkin helpotti se, että tiettyyn tehtävään osallistuttuaan oli mahdollista laittaa merkintä, että sen on jo tehnyt. Näin oli helpompi pitää kirjaa siitä, mitkä osiot oli tullut jo tehtyä.

Etäryhmän sisällöllinen puoli

Teknisen puolen lisäksi on hyvä panostaa myös etäryhmän sisältöön. Hyvin toimiva etäryhmä on mielestäni sellainen, että sitä on suunniteltu etukäteen ja että siinä on tietyt selkeät raamit. Myös etäryhmien suhteen on hyvä olla yhteiset säännöt, kuinka ryhmässä käyttäydytään ja mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei. Hyvin toimivassa etäryhmässä on luottamuksellinen ja kannustava ilmapiiri.

Tietoturva on tärkeätä ottaa huomioon etäyhteyksien välityksellä toimivissa ryhmissä, samoin yksityisyyteen liittyvät asiat. Ryhmässä olisi hyvä pystyä esiintymään joko nimimerkillä anonyymisti tai sitten vain omalla etunimellään. Olisi myös hyvä, jos vain fasilitoijat ja käyttäjät pääsevät kirjautumaan ryhmään. Suotavaa olisi estää se, etteivät ryhmän ulkopuoliset henkilöt pääsisi näkemään ryhmissä käytäviä keskusteluja.

Liian monimutkaisesti käytettävä sovellus voi vaikuttaa ryhmäläisten motivaatioon osallistua aktiivisesti ryhmään. Voisi olla myös hyvä, että ryhmä kohdennetaan oikein. Ryhmäläisillä olisi hyvä olla valmiuksia ja/tai motivaatiota oppia digitaalisten sovellusten käyttöä osana ryhmätoimintaa. Olisi myös suotavaa, että käyttäjillä olisi itsellään älypuhelin, tabletti tai tietokone tai jokin paikka, jossa he voivat käyttää tietokonetta.

On kyllä onni, kun näinä päivinä on etäyhteyksiä näinkin hyvin saatavilla. Etäyhteydet voivat parhaimmillaan luoda siteitä ihmisten välille ja auttaa voimistamaan tunnetta siitä, ettei ole yksin omien haasteiden äärellä. Vertaistuki on voimaannuttavaa myös etäyhteyksien välityksellä.

Toivon kaikille blogin lukijoille leppoisia ja rentouttavia kesäpäiviä!

Reetta K.

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija, joka on ollut LOV ME -hankkeessa huhtikuusta 2019 alkaen. Hän opiskelee OTM-tutkintoa Turun yliopistossa. Blogissa olevat kuvat ovat kirjoittajan ottamia kuvia.

CTT 1/5: Citizen Think Tank – kokeilu kokeiluhankkeiden sisällä

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Uusi kirjoitus joka keskiviikko!

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä tuetun muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Miten kokeiluideat syntyivät?

Marraskuun teemoitimme brainstormailulle ja kehitysideoiden kirjaamiselle ajatuksin: “jos sinä olet huomannut toimintatavoissa epäjohdonmukaisuutta tai suoranaisen ongelman, et luultavasti ole ajatuksinesi yksin”. CTT:n jäsenet ehdottivat mm. joukkorahoituksen yhteisöllisesti jalostuvan tietopankin kokoamista, päihteettömien päivädiskojen lisäämistä ja vastaamista huoliin lasten kasvavasta kännykkäajasta ja liikkumattomuudesta. Useassa kehitysideassa kantavana teemana oli yhteisöllisyys ihmisten välillä sekä tiedon avoimuus mm. avoimen datan kautta. Yhtenä kehittämisideana oli ottaa vinkki Britannian toimista yksinäisyyttä vastaan: olisiko Suomen hyvä nimittää yksinäisyysministeri?

CTT lukuina

Yhteiskehittäminen kiinnostaa laajasti, se on kirjattu myös Suomen hallitusohjelmaan. CTT:ssä koimme kaksi piikkiä alustalle rekisteröitymisessä: ensin alun aktiivisen viestinnän kautta joulukuussa 2019 ja toisen kerran poikkeusolojen tullessa voimaan maaliskuussa 2020. Alunperin Citizen Think Tankin perustaessa kohderyhmämme olivat yhteiskehittämisestä kiinnostuneet yksilöt, mutta kevään edetessä näimme toiminnan potentiaalin nimenomaan sekä yksilöiden, organisaatioiden että kansalaisyhteisöjen yhteen saattamisessa. Fasilitoidun yhteiskehittämisen alustalla voi luottamuksen ilmapiirissä ns. pitchata oman idean; kuulla erilaisia näkökulmia ja ehdotuksia, ja sitten tarpeen mukaan joko jatkaa kehittämisprosessia tahoillaan tai yhteisesti.

Citizen Think Tankin toimintaa ohjaavat arvot

CTT:n tarina kerrotaan kesän aikana

Julkaisemme heinäkuussa keskiviikkoisin kolme blogitekstiä CTT:n jatkokehittämisprosesseista, ja neljännen ns. CTT 2.0 -tulevaisuudenkuvasta. Ensimmäiset kaksi keskittyvät CTT:n osallistujien joulukuussa äänestämiin projekteihin: ensimmäinen, 1.7. julkaistava blogi kertoo kehittämisideasta koskien perhemuotoista vapaaehtoistoimintaa ja toinen, 8.7. julkaistava, saavutettavaa kolmannen sektorin tapahtumaviestintää. Kolmas blogi, 15.7., avaa kehittämisprosessia CTT:n ja Kanssalan Yhdessä elämisen tapoja epidemian aikana -FB-ryhmän yhteisestä tapaamisesta loppukeväästä: “Kynnyksen yli yhdessä” -ajatus nuorten aikuisten mielenterveyden edistämiseksi. Tälle projektille saatiin STEA:n korona-avustushaussa hankerahoitus vuoden 2020 loppuun.

Neljännen (22.7.) blogitekstin jälkeen, syksyllä 12.8. alkaen julkaisemme muut CTT:ssä nostetut kehittämisideat julkisuuteen.

Luethan ajatuksella läpi; voisiko ideaa jatkokehitellä sinun toimintaympäristöösi?

Fanni-Laura Mäntylä
Kirjoittaja toimii Citizen Think Tankin digifasilitoinnin koordinaattorina, ja nauttii yhteisistä ajatushautomoista: “Ääneen puhuminen kannattaa aina.”


Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Saavatko tunteet näkyä?

Olen usein pohtinut tunteiden tunnistamista: Onko minulla oikeus tuntea mitä tunnen? Ovatko minun tunteeni hyväksyttäviä? Onko tunteeni oikea? Onko tunteita lupa näyttää kaikille? Missä tilanteissa saa näyttää tunteita?  Saanko itkeä tai nauraa silloin, kun siltä tuntuu? Mikä tunne on oikein ja mikä väärin? Voivatko tunteet olla vääriä? Olenko tunteeton? Miksi en osaa sanoittaa tunteitani?  Onko minussa vikaa jos en tunne tai jos tunnen niin paljon, että kyyneleet valuvat elokuvaa katsoessa?

Minulle on jäänyt lapsuudesta mielikuva, että tunteiden näyttäminen on heikkoutta, tunteita ei saa näyttää ja pitää olla asiallinen ja tyyni. Muiden nähden ei itketä,yksin peiton alla se on sallittua. Jos olet surullinen, silloin olet heikko. Jos jokin ärsyttää, syy on sinun. Viha on syntiä ja vanhempia pitää aina kunnioittaa, teki tai sanoi ne mitä tahansa. Aina pitää osata olla ihmisiksi. Tunteita ei saa näyttää eikä omista eikä perheen asioista saa puhua muille, sillä se on heikkoutta ja ihmisen pitää olla vahva ja menestynyt pärjätäkseen. Aina pitää jaksaa venyä ja joustaa ja käyttäytyä ihmisiksi.

Mitä edes tarkoittaa, kun sanotaan ole ihmisiksi? Tätä joskus lapsena kysyin ja vastaus oli, että pitääkö olla niin saatanan tyhmä, ettei tajua. En tajunnut enkä tajua vieläkään, koska en halua tajuta. 

lukko

Minun maailmaani ei sovi enää tunteiden peittely ja salailu, se kuului lapsuudesta pitkälle aikuisuuteen kunnes romahdin, en jaksanut yksin taakkaani kantaa ja tunteitani peitellä. Olin elänyt elämääni suorittamalla ja muita varten, muiden tarpeet huomioiden, sivusta seuraajana, etten vain olisi muille vaivaksi ja haitaksi. Aina piti yksin jaksaa, selvitä ja kestää rahahuolet, lasten sairaudet,  ruuhkavuodet, työttömyys, kiire, avuttomuus, epätietoisuus. Aamulla sängystä ylös ilman valitusta, hymy naamalle ja muita auttamaan ja tukemaan, vaikka omaelämä oli yhtä kaaosta ja selviytymistä päivästä toiseen.

Sen opin, että ihmisyys ei ole ainakaan tunteettomuutta ja yksin pärjäämistä. Niin monta vuotta yritin yksin pärjätä ja selviytyä, kunnes tuli stoppi, en enää jaksanut vaan romahdin. Kuntoutuminen alkoi, kun uskalsin puhua ulkopuolisille ja ottaa apua vastaan. En ollutkaan viallinen vaan minulta oli kielletty tunteiden näyttäminen ja toisten tuki.

Kuntoutumisen tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta ah niin ihanan palkitseva, etten päivääkään vaihtaisi pois. En enää vaihtaisi lapsuutta ja nuoruuttanikaan pois, koska ne rankat kokemukset ovat tehneet minusta minut.  Olen voinut kääntää kokemukseni vahvuudeksi ja minä olen nyt vahva ja vahvuuteen kuuluu myös itkeminen ja siihen kuuluu ehdottomasti muidenkin tunteiden näyttäminen, tunnistaminen ja niistä puhuminen. 

sydänkivi

Kokemusasiantuntijana sain olla suunnittelemassa ja ohjaamassa LOV ME -hankkeen voimavararyhmää yhdessä toisen kokemusasiantuntijan kanssa. Ryhmäläisten kanssa teimme ensimmäisellä kerralla ryhmälle säännöt ja tärkeäksi säännöksi nousi: TUNTEITA SAA OLLA. Keskustelimme myös siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja toivottuja. Ryhmä oli suljettu ryhmä. Luottamus ryhmäläisten kesken syntyi helposti ja siksi ryhmässä uskallettiin näyttää tunteita ja se oli meille ohjaajille palkitsevaa. Tuntui hyvältä nauraa ryhmässä yhdessä muiden kanssa, mutta tuntui myös hyvältä osoittaa myötätuntoa surevalle ja keskustella epätoivoisen kanssa ja nähdä hänen virkistyvän. Tuntui helpottavalta, kun pystyin sanomaan ääneen, että tänään minulla on ollut rankka päivä kotona ja siksi minulla on paljon tunteita pinnassa. Ei tarvinnut salailla ja yrittää kovettaa itseään ryhmäläisten edessä vaan pystyi olemaan avoin ja haavoittuva niin kuin ihminen on.

Tunteita ei ole aina helppo sanoittaa eikä se aina ole tarpeellistakaan, kunhan ne tunteet uskaltaa näyttää ja tuntea eikä yritä niitä piilotella tai vähätellä. Tunnetyöskentely oli meillä voimavararyhmän aiheena useamman kerran ja uskon, että jokaiselle löytyi oma kanava työstää tunteita. Selkeitä teemoja tunnetyöskentelyssä oli tunnemaalaus, makumuistelot, musiikki tunteiden ilmaisumuotona, meditaatiot, myönteisen muistelun kortit, miltä tuntuu kierrokset lopussa, keskustelut joiden teemoja itsetuntemus, selviytymiskeinot ja kielteisyys positiiviseksi.

lähikuva vesiputous

Niin saavatko tunteet näkyä? Eikö tunteiden näyttäminen kerro, että olemme tässä hetkessä aitoina ja läsnä olevina, tuntevina ja rohkeina oman elämän sankareina?  Asiat eivät ole usein vain asioita vaan niihin liittyy tunteita, kokemusmuistoja, pohdintaa ja eletyn elämän mukanaan tuomaa tietoa.  Saatamme ajatella, että minun ajatukseni ja tunteeni eivät kiinnosta ketään.  Peittelemme niitä, ettemme joudu nolatuksi, ettei kukaan näe suojamuurin taakse, kuinka heikko ja peloissani joskus olen, kuinka avuton ja yksin joidenkin asioiden kanssa.

Tunteiden näyttäminen ei kuitenkaan kerro heikkoudesta vaan siitä, että tuntee eli on elossa. Ilman tunteita et ole olemassa. Kukaan ei voi määritellä toisen tunnetta oikeaksi tai vääräksi.  Jokainen tunne minkä tunnet, on oikea ja ansaitsee tulla näkyväksi. Tunteet voivat nousta pintaan musiikista, murheista, iloista, helpotuksesta, kauniista maalauksesta, elokuvasta, valokuvasta, kauniista sanoista, huudosta, pelosta, luonnosta ihan mistä vaan ja milloin vaan. Tunteilla on lupa olla ja tulla. Mitä paremmin tuntee itsensä sitä enemmän tunteita itsestään löytää ja voi sitä löytämisen tunnetta.

Pia

Kirjoittaja on koulutettu kokemusasiantuntija, tukihenkilö, vertaisryhmäohjaaja, äänimaljarentouttaja, sointukylpyohjaaja ja lyhytterapeutti.

Kokemusasiantuntijakouluttajan mietteitä

Sain viime syksynä mahdollisuuden osallistua uusien kokemusasiantuntijoiden kouluttamiseen Kotkan opistossa. Koska olen oman kokemusasiantuntijaksi valmistumiseni jälkeen tehnyt aika monipuolisesti alan töitä ja olen aikoinani toiminut kouluttajana niin työssäni kuin harrastuksissani, tartuin tilaisuuteen.

Kotkan opiston kokemusasiantuntijakursseilla on kaksi opettajaa ja se mahdollistaa myös vähemmän kokemusasiantuntijakokemusta saaneen kouluttajan käytön kokeneemman työparina. Taisinkin olla eniten oppia lukuvuoden aikana saanut koko kurssin joukosta.

Syyskuussa 2019 alkaneelle kurssille oli ilmoittautunut 15 oppilasta, joista 12 tuli paikalle. Tästä tusinasta neljä keskeytti opinnot lukuvuoden mittaan, joten valmistuneita tulee näillä näkymin olemaan kaikkiaan kahdeksan. Tällä hetkellä yhdellä kurssilaisella on vielä yksi opintosuoritus tekemättä pandemian johdosta.

IMG_8620 (3)

Keskeyttäminen kuuluu jotenkin näiden kokemusasiantuntijakoulutusten luonteeseen. Ilahduttavaa on, että usein keskeyttäminen johtuu joko työllistymisestä tai ammattiin valmentavista opinnoista. Toki niitäkin on, joilla kunto heikkenee tehden opiskelun liian raskaaksi ja se on ymmärrettävää puhuttaessa jostain vaikeasta elämänvaiheesta kuntoutuvista ihmisistä.

Olen joskus miettinyt miksi kokemusasiantuntijat ovat enimmäkseen aivan mahtavia ihmisiä ja uskon löytäneeni vastauksen kysymykseeni. Kokemusasiantuntijaksi valmistuneet ovat kulkeneet niin monen pullonkaulan ja seulan läpi matkallaan, että vain hienoimmat yksilöt pääsevät perille.

Vaikka koulutimme nimenomaan omasta kokemuksestaan ponnistavia ihmisiä hämmästyin kerta toisensa jälkeen siitä, miten niin monet asiat olivat jokseenkin valmiina koulutettavien mielessä. Kouluttajien tehtäväksi jäi usein vain osattujen ja ryhmätöinä käsiteltyjen asioiden pieni jäsentely ja oppilaiden vakuuttaminen omasta osaamisestaan.

Koulutuksen onnistumisen kannalta tärkeä ryhmäytyminen tapahtui taas kerran uskomattoman nopeasti, kun oppilaat laativat yhdessä säännöt kurssille. Kaikkien kurssilaisten elämänkokemukset olivat erilaisia, mutta yhdistävänä tekijänä oli se, ettei kukaan ollut päässyt helpolla.

Kokemusasiantuntijakoulutusten yhtenä tavoitteena on kuntoutuminen ja siinä koko koulutusryhmältä lukuvuoden aikana saatu tuki ja kannustus on erittäin tärkeätä. Tunne siitä, ettei ole asioidensa kanssa yksin voimaannuttaa ja antaa toivoa.

IMG_9070 (2)

Joidenkin nyt valmistuneiden kokemusasiantuntijoiden kohdalla tapahtunut muutos syksystä kevääseen on ollut lähes hämmästyttävä. Itsetunto on kohonnut, iloisuus paistaa kasvoilta ja ryhti on parantunut.

Asiaa tuntemattomat eivät aina tunnu ymmärtävän kokemusasiantuntijakurssien pituuden tarpeellisuutta. Kun ihmisillä on kerran kokemus ja uusia opetettavia asioita ei ole hirveän paljon, mihin tarvitaan seitsemän kuukautta aikaa? 

Aikaa tarvitaan kasvamiseen vaikeista asioista toipuvasta ihmisestä koulutetuksi kokemusasiantuntijaksi, joka pystyy käyttämään kokemuksiaan toisten ihmisten auttamiseen. Asiat oppii nopeasti, asennoitumisen oppiminen vie aikaa.

Koronapandemiasta johtuen järjestimme kaksi viimeistä opetuspäivää etänä. Jo tottuneesti yhdessä työskentelevien kurssilaisten kanssa ne onnistuivat hyvin, mutta kokemusasiantuntijakurssin aloittaminen etänä ei käsitykseni mukaan toimisi. Toivottavasti kukaan ei ala järjestämään kokemusasiantuntijoiden verkkokursseja.

Tunnen suurta iloa ja ylpeyttäkin siitä, että olen saanut olla mukana hienolla retkellä upeiden ihmisten kanssa kokemusasiantuntijuuden antoisaan maailmaan.   

Vaikea on veikeätä ja mahdoton on uskomattoman mielenkiintoista.

Jukka Illman

Kirjoittaja on kaksisuuntaista mielialahäiriötä vähintään 47 vuoden ajan sairastanut koulutettu kokemusasiantuntija, joka on osallistunut vuodesta 2018 LOVME -hankkeeseen muun muassa bloggaamalla.