“Puhuminen vähentää stigmaa ja tuo toivoa”

Päivi Söderholm
Toivon ilta -kokeilu, Helsinki

“Olen FinFami Uusimaa -omaisyhdistyksen kokemusasiantuntija.  FinFamista kysyttiin kiinnostusta LOV ME -hankkeeseen osallistumiseen. Osallistuin hankkeen yhteiseen suunnittelutapahtumaan, jonka aivoriihessä muodostuivat omat ryhmät teemojen mukaan. Itse suuntauduin Toivon ilta -ryhmään.

Aluksi minulla oli hieman epäuskoinen olo; mitä hankkeesta ylipäänsä tulee. Meitä oli niin eri lähtökohdista, omaisia, kuntoutujia ja ammattilaisia. Omat ajatukset lähtivät kuitenkin elämään ryhmässä. Hankkeen edetessä yhteinen näkemys muovautui, ja ensimmäisen Toivon illan toteutuessa vahvistui, että olimme oikealla tiellä. Olin vähän pelännyt, että ideamme koetaan pyörän keksimiseksi uudelleen, koska vastaavanlaisia tapahtumia on aiemminkin järjestetty.

Jokainen hankkeeseen osallistuja toi omat ideansa ja kokonaisuudesta tuli yllättävän hyvä. Myönteisen palautteen määrä yllätti.  Koin myös sen merkittävänä, että yhteinen sävel ja yhteenkuuluvuus löytyi hankkeeseen osallistujien kesken. Toivon illan suunnittelussa oli mukana LOV ME -hankkeen vetäjien lisäksi julkisen puolen työntekijöitä, FinFamin työntekijä,  kuntoutujakokemusasiantuntija ja minä omaiskokemusasiantuntijana. 

Omaispuheenvuoron ja esiintymispelon vuoksi koin onnistuttuani voimaantumista. Olin ensimmäisessä Toivon illassa yllättynyt ja kauhuissani yleisön määrästä. Myönteisen palautteen vuoksi rohkaistuin kuitenkin jatkamaan ja sain varmuutta muidenkin omaispuheenvuorojen pitämiseen. Sain vahvistusta sille, että asioista puhuminen on tärkeää stigman vähentämiseksi ja toivon näkökulman tuomiseksi.

Parasta oli yhteenkuuluvuus eri toimijoiden kesken, yhteenkuuluvuus kuntoutujakokemusasiantuntijan kanssa ja tunne siitä, että voi omalta osaltaan vaikuttaa stigman vähentämiseen ja helpottaa joidenkin oloa.

Suhtaudun avoimesti aivoriihityöskentelyyn, koska kokemukseni mukaan niistä syntyy toteuttamisen arvoisia asioita. Pyörä voidaan keksiä uudelleen uudella tavalla, joka lähtee elämään, jos sekä julkinen puoli että kolmas sektori toimivat yhteistyössä. Pidän myös tärkeänä, että kuntoutujat ja omaiset toimivat yhteistyössä eikä ihmisiä kauheasti erotella terveisiiin ja sairaisiin. Toipumisen ja ihmisenä kehittymisen tiellä kun loppujen lopuksi ollaan kaikki elämämme aikana.

Osallistuin myös FinFamin omaan aivoriihityöskentelyyn, jonka tavoitteena oli kehittää FinFamin toimintaa. Omaisten oman polun toteuttaminen jatkuu ja olen siinä mukana.

Vaikka olin kuvauksen suhteen hieman epämukavuusalueellani, on minulla valokuvassa ihmeen levollinen ja rauhallinen ilme katsoessani merelle päin. Ympäristössäni on mukavia elementtejä: sileä kivi sekä rosoisen karhea puunrunko. Voikukka muistuttaa minua monista alkukesistä lapsuudesta lähtien.”

Kuva: Magnus Scharmanoff