V niin kuin voimaantuminen 

Tiina Piira kertoo, mitä tarkoittaa V-kirjain LOV ME -hankkeen nimessä.

Lapsuuden olotilaani voisi kuvata termillä tapetinvärinen tyttö. Mielen selkeät oireilut minulla alkoivat alle kolmekymppisenä, ja useiden vuosien ajan kävin läpi erilaisia hoitomuotoja ja -paikkoja saadakseni apua olotilaani.

Lopulta minulla oli onnea päästä oikeaan hoitoon oikealla ajoituksella. Vakava, vuosia kestänyt masennus ja itsetuhoisuus jäi taakse vuoden mittaisella hoidolla psykiatrian päiväosastolla. Tämän vuoden seurauksena tapetinvärinen tyttö astui ihmisten ilmoille ja ilmoitti: tässä olen minä! 

Kokemusasiantuntijakoulutukseen hakeuduin, kun olin ollut ollut eläkkeellä jo 15 vuotta. Vointini oli hyvä ja halusin tehdä jotain merkityksellistä hyödyntäen kuntoutuskokemustani. LOV ME -hankkeesta kuulin heti valmistumiseni jälkeen ja lähdin innolla mukaan. Kokeiluprosessin tuloksena syntyi ”Kokemus voimavaraksi” -ryhmätoimintamalli masentuneille ja ahdistuneille.

Oli mielekästä olla mukana luomisprosessissa alusta loppuun. Saimme yhdessä toisen kokemusasiantuntijan kanssa suunnitella sisällön ryhmätapaamisille. Koen, että entisestä ammatistani tutkijana oli hyötyä. Analyyttinen ote oli tarpeen havaintojen tekemisessä ryhmässä sekä yhteenvetoa kirjoitettaessa.

Positiivinen palaute ryhmäläisiltä vahvisti onnistumisen kokemusta. He kokivat ryhmän ilmapiirin turvalliseksi jakaa tunteitaan ja kokemuksiaan. Omien kuntoutumiskokemusten jakaminen toi toivoa ryhmäläisille. Yksi heistä totesikin osuvasti, että kokemusta uskotaan.

 Tällä kaikella oli valtava positiivinen merkitys itsetunnolleni. Minulla oli ollut tunne, että minulla on vielä annettavaa, enkä ole pelkästään hyödytön yhteiskunnan jäsen. Erään määritelmän mukaan voimaantuminen tarkoittaa sisäistä voiman tunnetta, joka on omia voimavaroja ja vastuullista luovuutta vapauttava tunne. Voimaantuneista ihmisistä heijastuu myönteisyys, joka on yhteydessä hyväksyvään ja luottamukselliseen ilmapiiriin sekä arvostuksen kokemiseen.

Voin sydämestäni todeta, että LOV ME -hankkeessa mukana oleminen on mahdollistanut minulle oman sisäisen voiman esiin kaivamisen ja käyttöön ottamisen. Hyväksyvässä ilmapiirissä, jossa moka on lahja, olen saanut käyttää luovuuttani.

Ja voi sitä iloa, kun aikoinaan tapetinvärinen tyttö löysi oman voimansa ja mahdollisuuden käyttää sitä kohtalotovereiden auttamiseen.   

Tiina Piira

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija Kotkasta. Hän oli LOV ME -hankkeessa mukana kehittämässä uutta ryhmätoimintamallia masentuneille. 

M niin kuin myönteinen minäkuva

Virpi Asllani kertoo, mitä tarkoittaa M-kirjain LOV ME -hankkeen nimessä.

Ei minua ollut toivottu, silti elämä päätti tuoda minut tähän maailmaan. Olin lapsena hyvin epävarma itsestäni ja pelkäsin, etten kelpaa. Tunsin olevani sisaruksiani huonompi, vaikka kukaan ei niin puhunut.

Murrosiän kovan kapinoinnin jälkeen minusta tuli taas kiltti tyttö.  

Pelkäsin yhä hylkäämistä yli kaiken. Painon nousu lisäsi sitä entisestään, koin olevani ruma ja  huono. Jännitin niin paljon, että jo bussiin nouseminen oli haaste. Tunsin, että ihmiset katsovat minua ja näkevät huonnomuuteni.  

Viimeisenä opiskeluvuotena ja töissä sen jälkeen, aloin hakemaan hyväksyntää suorittamalla. Olin hyvä melkein kaikessa mihin ryhdyin:  Minut valittiin myymäläketjun Tähtimyyjäksi, pärjäsin miesvaltaisessa ampuma lajissa iso kaliiperisillä aseilla, menestyin liiketoiminnassa. Sain kehuja ja kiitosta.  

Peilasin itseäni toisten ihmisten kautta, mutta en arvostanut itse itseäni… saatika rakastanut. Lopulta ylisuorittaminen ja kaikkien lankojen käsissä pitäminen alkoi rajusti hajottamaan kehoani.  En kuunnellut sen varoituksia, vaan jatkoin samaan malliin.

Masennus pysähdytti lopulta menestyvän perheenäidin. Silloin tipahdettiin korkealta. Peilistä katsoi lihonut, ilmeetön, väsynyt minä, jolla ei ollut voimia  suorittaa ja saada hyväksyntää.  

Masennus kesti kymmenen vuotta ja itsetuhoisuus vei monesti psykiatriseen sairaalaan.  

Iso ja rankka ratkaisu lähteä pitkästä liitosta alkoi avata silmiäni. Nyt pitikin kohdata itsensä, osata olla yksin.  Aloin vasta silloin tutustumaan kunnolla minuun ja kuuntelemaan, mitä oikeasti haluan.  Yksin olo tuntui välillä kovana, ahdistavana kipuna rintalastassa… mutta jossain vaiheessa alkoi helpottaa. 

Kokemusasiantuntijakoulutuksissa kävin elämääni läpi, syntymästä siihen hetkeen. Aloin ymmärtämään minua. Pikkuhiljaa syntyi arvostus ja armo itseäni kohtaan. Tämä on oma elämäni ja olen itse se tärkein ihminen itselleni.  

Opin antamaan luvan epäonnistua ja olla yli suorittamatta. Tuli hyväksyntä ja rakkaus minua kohtaan sellaisena kuin olen. 

Myönteinen minäkuva syntyy vuorovaikutuksessa.  Ideoimme LOV ME-pajalla mielenterveyskuntoutujille ja heidän läheisilleen Mielessä Voimaa ryhmää.  

Kokeilun toteutuksessa teatterin keinot antoivat mahdollisuuden purkaa tunteita ja kokemuksia  turvallisesti. Mentiin rooliin ja tultiin sieltä pois.

Me kokemusasiantuntijat ja teatterin moniosaaja Piia Kleimola, huomioimme ja kuuntelimme  ryhmäläisiä. Olimme kaikki siellä yhtä tärkeitä. Jokainen sai kokea olevansa merkityksellinen. 

Ryhmä huipentui yleisölle avoimeen forum teatteri -näytökseen.  

Luottamus ja toisten kannustaminen saivat ryhmäläiset voittamaan itsensä. He kaikki halusivat tulla esiintymään.  Onnistumisen tunteet ja yleisön kannustavat palautteet voimaannuttivat meidät kaikki.

Mitä haluaisin antaa muille neuvoksi? 

Kohtele itseäsi kuin parasta ystävääsi. Mitä sanoisit hänelle, kun hänen on paha olla tai hän  epäonnistuu jossain? Kehutko ja kiitätkö häntä kun hän onnistuu?  

Ole armelias, ei kenenkään kuulu olla täydellinen ja mokat ovat inhimillisiä.

Tee asioita, jotka tuovat hyvää mieltä sinulle. Ihan pienetkin jutut ovat tärkeitä. Keitä vaikka itsellesi pullakahvit tai koiran kanssa kävelyllä anna itsellesi lupa istahtaa kivelle ja kuunnella luonnon ääniä.

Minulla kesti 50 vuotta löytää myönteinen minäkuva. Siihen vaadittiin melko kova koulu ja  totaalinen pysähtyminen itsetutkiskeluun. Ei sen tarvitse muilla mennä näin vaikean kautta. 

On tärkeää ymmärtää, että kukaan ei valitse itse sairastumistaan ja se, että olemme kaikki ihan yhtä  arvokkaita ihmisiä. Olimmeko sitten ydinfyysikkoja tai eläkeläisiä psyykkisen sairauden takia. 

Sinä olet tärkeä ja hyvä, juuri sellaisena kuin olet!

Virpi Asllani

Kirjoittaja on koulutettu kokemusasiantuntija ja kokemusasiantuntija taiteen keinoin. Hän oli mukana LOV ME -hankkeessa muun muassa kehittämässä ja toteuttamassa forumteatteri-aiheista kokeilua. Virpi on myös kameran takana ”Kun aina ei ole sanoja” -valokuvanäyttelyssä.

Nyt tarvitaan saavutettavia digipalveluita ja sote-järjestöjen arvokasta työtä

Niin vain syksy on jo vierähtänyt lokakuulle saakka ja elämme yhä poikkeuksellisia aikoja korotilanteen takia. Korona hallitsee uutisotsikoita ja huomiota kiinnitetään aika paljon opiskelijabileissä saatuihin tartuntoihin. Koronatilanteen takia digitaaliset palvelut ovat vahvasti tätä päivää ja myös tulevaa.

Hyödynnän tässä blogissani omia opintojani muun muassa Turun yliopiston Sote-akatemiassa sekä oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Olen kuluneen vuoden aikana perehtynyt esimerkiksi sote-uudistukseen sekä perusoikeuksiin/digitalisaatioon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Käsittelen tässä aiheita myös kokemusasiantuntijan näkökulmasta.

Digitalisaatio, saavutettavuus ja digisyrjäytyminen

Digitalisaatioon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa liittyy vahvasti saavutettavuus sekä järjestäjän että käyttäjän näkökulmasta. Digitaalisten yhteyksien hyödyntäminen etenkin näin korona-aikana voinee helpottaa mielenterveyteen liittyvien palveluiden ylläpitämistä. Muun muassa Kelan tukema psykoterapia voi tänä päivänä järjestyä kokonaan etäyhteyden välityksellä. Näin turvataan palveluiden jatkuminen pienemmällä riskillä saada tartunta.

Vaikka digitalisaatio on monessa suhteessa myönteinen asia, monella voi olla haasteita älylaitteiden käyttämisessä. Tässä yhteydessä voidaan puhua äärimmillään digisyrjäytymisestä. Jos on esimerkiksi haasteita hahmottamisen kanssa tai jos ei omista älylaitetta tai tietokonetta, voi helposti jäädä syrjään digitaalisista palveluista.

Tässä mielessä digitalisaatio esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa voi olla ikään kuin kaksiteräinen miekka. Olisi tärkeää varmistaa saavutettavuus myös niiden henkilöiden kohdalla, joilla on haasteita digitaalisessa maailmassa. Digitaalisten palveluiden suunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon erilaiset käyttäjäryhmät ja varmistaa, että verkkojen välityksellä toteutettavat palvelut olisivat riittävän selkeitä ja helppoja käyttää. Näin voidaan parantaa esteettömyyden sekä yhdenvertaisuuden toteutumista, jotka ovat ihmisoikeuksinakin turvattuja oikeuksia.

Sote-järjestöjen yhteiskunnallinen merkitys

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt eli sote-järjestöt voivat toimia esimerkiksi toipumisen, kuntoutumisen ja työllistymisen tukena. Sote-järjestöissä vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus voi olla keskeisessä asemassa. Näin on ainakin asian laita LOV ME-hankkeessa. Hanke tekee arvokasta työtä positiivisen mielenterveyden vahvistamiseksi ja työllistää kokemusasiantuntijoita.

Sote-järjestöjen toiminta voi saavuttaa sellaisia ihmisryhmiä, jotka ovat jääneet julkisten palveluiden ulkopuolelle. Monet voivat myös hyötyä järjestöjen kautta saamastaan vertaistuesta. Sote-järjestöillä voi olla tärkeä rooli esimerkiksi monen kuntoutujan elämässä. Järjestöt edistävät yksilöiden hyvinvointia ja terveyttä yhteisöllisyyteen kannustavalla toiminnallaan.

Kolmannen sektorin toimijat eli muun muassa järjestöt täydentävät toisen sektorin eli julkisen sektorin sekä ensimmäisen sektorin eli yrityssektorin tarjoamia palveluita. Järjestöjen toimintaan voi olla helppo lähteä mukaan ja järjestöjen toiminnassa on mielestäni kantavana periaatteena useammin inklusiivisuus kuin eksklusiivisuus.

Sote-järjestöjen avustuksiin esitetyt leikkaukset

Näin korona-aikana sote-järjestöjen toiminnan tärkeys voi vielä eritoten korostua. Elokuussa kuitenkin esitettiin merkittäviä leikkauksia sote-järjestöjen avustuksiin. Koronatilanne on vaikuttanut myös Veikkauksen tuottoihin, joilla monia sote-järjestöjä avustetaan STEA:n kautta. Olisi todella sääli, jos järjestöt joutuisivat merkittävästi supistamaan toimintaansa. Sillä olisi vaikutuksia monen suomalaisen elämään. 

Esimerkiksi yhdistysten kautta monet henkilöt pystyvät työllistymään ja lisäksi yhdistysten asiakkaille yhdistysten harjoittama toiminta tuo merkityksellisyyttä elämään sekä parantaa elämänlaatua. Järjestöjen avustusten leikkauksia vastaan onkin tänä syksynä kampanjoitu ja toivottavasti nämä kampanjat otetaan huomioon avustusten määrästä päätettäessä. Juuri nyt tarvitsemme sote-järjestöjen arvokasta työtä ja saavutettavia digipalveluja, jotta selviämme tästä poikkeuksellisesta sekä epävarmuuttakin aiheuttavasta ajankohdasta, joka jää varmasti historian kirjoihin.

Kuulasta ja aurinkoista syksyn jatkoa!

Reetta K.

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija ja oikeusnotaari, joka on ollut LOV ME-hankkeessa huhtikuusta 2019 alkaen. LOV ME -hankkeessa Reetta on kirjoittanut blogitekstejä ja osallistunut sekä kokeilujen suunnitteluun että toteutukseen. Hän opiskelee OTM-tutkintoa Turun yliopistossa. Blogin kuvat ovat kirjoittajan ottamia.

Koen olevani etuoikeutettu

Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta kymenlaaksolaisen kulttuurihyvinvointityön äärellä. Taiteen, kulttuurin, liikunnan ja luontosuhteen vaikuttavuutta on kokeiltu erilaisissa hankkeissa – ja saadut kokemukset ovat olleet ilahduttavia!

Myönteiset vaikutukset hyvinvointiin ja koettuun terveyteen on todettu myös tutkitusti. Hanketöiden ja projektien kautta on itselleni tullut tutuksi myös kokemusasiantuntijatoiminta. Se, että saan olla mukana näissä toiminnoissa ja tutustua sydämellisiin kanssaeläjiin, tekee olostani etuoikeutetun.

Kokemusasiantuntijatoiminnassa minua puhuttelee ensinnäkin lähtökohta.  Se, että selviytymistarinat ovat aitoja ja todellisia. Arvostan suuresti sitä, että kokemusasiantuntijat ovat valmiit jakamaan omia kokemuksiaan, ja sitä kautta auttamaan muita. Kolmas kunnioitettava kulma on tieto. Sitä meillä tuskin koskaan on liikaa. Mitä enemmän tietoa, sitä vähemmän luuloa ja oletusta.

LOV ME -hankkeen Kymenlaakson katit eli kokemusasiantuntijat Virpi, Mari, Veera ja Päivi kysyivät minua tekemään teatteria, osana yhtä hankkeen kokeiluryhmää. Hyppäsin mukaan ilahtuneena!

_DSC4796

Kevään 2019 aikana me, eli Mielessä voimaa -ryhmän mielenterveyskuntoutujat, läheiset ja kokemusasiantuntijat teimme yhdessä Forum-teatteriesityksen Äkkisyvää. Esitys nähtiin huhtikuussa Kymenlaakson Opiston salissa Inkeroisissa sekä lyhennettynä versiona Kotkassa Merikeskus Vellamossa osana Mielenterveys ja kulttuuri -seminaaripäivää 13.9.2019.

Forum-teatteri on vuorovaikutteinen ja osallistava teatterimuoto, jonka avulla nostetaan esille ryhmäläisten oma ääni sekä tartutaan ryhmää huolestuttaviin aiheisiin. Forum-teatteri on teemoista huolimatta hauskaa. Se ei vain tutki ongelmia vaan tekee jokaisesta todellisen elämän toimijan.

_DSC4797

Forumin käytössä ryhmän kanssa pyritään prosessiin, jossa osallistujat itse hakevat vaihtoehtoisia näkökulmia, merkityksiä ja toimintatapoja käsiteltävään aiheeseen. Työtapa on ratkaisukeskeinen: ei pyöritellä ongelmaa vaan erilaisia ratkaisumalleja. Valmiiksi saatavat ratkaisut eivät ole itsetarkoitus, vaan enemmänkin tavoitellaan osallistujien omaa oivallusta ympäröivän maailman kysymyksiin. Työtavassa ei ole pakkoa, ei oikeaa, ei väärää.

Jokainen työpaja ja projekti on tuonut uskoa ja iloa tähän Forum-menetelmään kerta kerralta lisää! Ja sitä teki myös Äkkisyvää-projekti! Kokoontumiset sisälsivät paljon lämpöä ja iloa, heittäytymistä, onnistumisen tunteita ja yhteenkuuluvuutta.

_DSC4816

Kokoontumisten aikana tutustuimme paitsi toisiimme myös työtapaan.  Omia kokemuksia kirjasimme pienen tarinan muotoon. Lopulta tarinat esitettiin, mutta kuten Forumiin kuuluu, kohtausten loppuun vienti tapahtui vasta esityshetkellä yhdessä osallistuvan yleisön kanssa.

_DSC4843

Pienikin kohtaus voi johdattaa meidät isojen asioiden ja kysymysten äärelle. Mitä tässä tapahtui? Mistä tämä sinulle kertoi? Oliko tapahtuma realistinen? Voisiko tällaista tapahtua sinulle? Oliko se ok mitä kohtauksessa tapahtui? Jos ei, miksi ei? Kuka tässä oli pahimmassa pulassa? Mitä hän halusi tässä tilanteessa? Mitä hän olisi voinut tehdä toisin?

Forum-teatteri leikittelee todellisuudella. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole.

Piia Kleimola

Kirjoittaja on teatteri- ja draamatoimija Kymenlaakson hyvinvointia kulttuurista -verkostossa (www.kyhy.fi) ja Kymenlaakson kulttuurisote -hankkeessa

Mielekkäällä tekemisellä kohti elämän merkityksellisyyttä

Muutin muutama kuukausi sitten uudelle paikkakunnalle, aloitin uuden työn ja elän arkeani ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Elämässä siis lähes kaikki on muuttunut lyhyessä ajassa. Nämä elämänmuutokset pelottivat minua. Omasta masennuksestani on jo monta vuotta, mutta pelko sairauden uusiutumisesta nostaa aika-ajoin päätään. Nyt olosuhteet olisivat sairaudelle otolliset.

Muutin työn perässä minulle täysin vieraalle paikkakunnalle yksin, mieheni jäädessä Helsinkiin. Oikeastaan Helsinkiin jäi kaikki muukin. Kaikki tuttu ja turvallinen. En kuitenkaan ole masentunut uudelleen. Miksi?

Vastaan tähän nyt samalla tavalla miten olen vastannut niille ihmisille, jotka ihmettelevät, miksi kukaan helsinkiläinen muuttaisi ”tänne” tai ”sinne:”

”Olen mielummin töissä täällä (tai jossakin muualla), kuin työttömänä Helsingissä”

On nimittäin niin, että ihminen tarvitsee mielensä hyvinvointiin mielekästä tekemistä. Olin vuoden ajan työtön ja vaikka onnekseni arkeeni kuului monenlaista tekemistä, en kuitenkaan saanut tehdä oman alani töitä. Ajattelen, että työn on oltava myös tarpeeksi säännöllistä, jotta se hyödyttää meitä arjessa. Täytyy saada tuntea merkityksellisyyden tunteita.

Asun siis muualla, jotta saisin tehdä sitä mitä olen opiskellut ja mihin minulla on kutsumus. Olen oikeastaan yllättynyt itsekin, miten helposti täysin uuteen tilanteeseen sopeutuminen on tapahtunut. Toisaalta se ei ole lainkaan ihmeellistä, sillä koen työni olevan erityisen merkityksellistä. Työn merkityksen tajuaa kunnolla vasta sitten, kun sen on menettänyt ja saanut takaisin.

Odotin joutuvani kamppailemaan arkeni kanssa vähän samalla tavalla, kuin jouduin työttömänä ollessani. Silloin koin nimittäin suuria riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita. Ajattelin kohtaavani uudessa elämäntilanteessa tyhjyyttä ja yksinäisyyttä. Olen kuitenkin huomannut työni merkityksellisyyden kantavan minua myös arjessa.

Tilanteeseen vaikuttaa tottakai myös oma suhtautumiseni muutokseen, uudet ystävät ja hyvä työyhteisö. Uskallan kuitenkin väittää mielenterveyteni hyvinvoinnin olevan suoraan verrannollinen työni mielekkyyden kanssa. Ei ole siis ihme, että mielekäs tekeminen on myös monen mielenterveyskuntoutujan kuntoutussuunnitelmassa.

flower-2438754_1920

Minä olin vain vuoden työttömänä, ja senkin aikana sain tehdä satunnaisia keikkatöitä, sekä vapaaehtoistöitä. Tästä kaikesta huolimatta koin vuoden aikana lieviä masennusoireita. Minä olin kuitenkin onnekas saadessani töitä, ja niin monet muut eivät ole.

Monella työttömyys on jatkunut jo vuosia. Työttömyyden vaikutuksesta mielenterveysongelmiin ei puhuta tarpeeksi, eikä ihmisten kokonaistilannetta aina osata katsoa. Mielekäs tekeminen ja merkityksellisyyden tunteet suojaavat meitä mielenterveysongelmilta.

 

Annika Wallenius

Kirjoittaja on pieneen kuntaan muuttanut pappi, jonka toinen kutsumus elämässä on edistää positiivista mielenterveyttä.