V niin kuin voimaantuminen 

Tiina Piira kertoo, mitä tarkoittaa V-kirjain LOV ME -hankkeen nimessä.

Lapsuuden olotilaani voisi kuvata termillä tapetinvärinen tyttö. Mielen selkeät oireilut minulla alkoivat alle kolmekymppisenä, ja useiden vuosien ajan kävin läpi erilaisia hoitomuotoja ja -paikkoja saadakseni apua olotilaani.

Lopulta minulla oli onnea päästä oikeaan hoitoon oikealla ajoituksella. Vakava, vuosia kestänyt masennus ja itsetuhoisuus jäi taakse vuoden mittaisella hoidolla psykiatrian päiväosastolla. Tämän vuoden seurauksena tapetinvärinen tyttö astui ihmisten ilmoille ja ilmoitti: tässä olen minä! 

Kokemusasiantuntijakoulutukseen hakeuduin, kun olin ollut ollut eläkkeellä jo 15 vuotta. Vointini oli hyvä ja halusin tehdä jotain merkityksellistä hyödyntäen kuntoutuskokemustani. LOV ME -hankkeesta kuulin heti valmistumiseni jälkeen ja lähdin innolla mukaan. Kokeiluprosessin tuloksena syntyi ”Kokemus voimavaraksi” -ryhmätoimintamalli masentuneille ja ahdistuneille.

Oli mielekästä olla mukana luomisprosessissa alusta loppuun. Saimme yhdessä toisen kokemusasiantuntijan kanssa suunnitella sisällön ryhmätapaamisille. Koen, että entisestä ammatistani tutkijana oli hyötyä. Analyyttinen ote oli tarpeen havaintojen tekemisessä ryhmässä sekä yhteenvetoa kirjoitettaessa.

Positiivinen palaute ryhmäläisiltä vahvisti onnistumisen kokemusta. He kokivat ryhmän ilmapiirin turvalliseksi jakaa tunteitaan ja kokemuksiaan. Omien kuntoutumiskokemusten jakaminen toi toivoa ryhmäläisille. Yksi heistä totesikin osuvasti, että kokemusta uskotaan.

 Tällä kaikella oli valtava positiivinen merkitys itsetunnolleni. Minulla oli ollut tunne, että minulla on vielä annettavaa, enkä ole pelkästään hyödytön yhteiskunnan jäsen. Erään määritelmän mukaan voimaantuminen tarkoittaa sisäistä voiman tunnetta, joka on omia voimavaroja ja vastuullista luovuutta vapauttava tunne. Voimaantuneista ihmisistä heijastuu myönteisyys, joka on yhteydessä hyväksyvään ja luottamukselliseen ilmapiiriin sekä arvostuksen kokemiseen.

Voin sydämestäni todeta, että LOV ME -hankkeessa mukana oleminen on mahdollistanut minulle oman sisäisen voiman esiin kaivamisen ja käyttöön ottamisen. Hyväksyvässä ilmapiirissä, jossa moka on lahja, olen saanut käyttää luovuuttani.

Ja voi sitä iloa, kun aikoinaan tapetinvärinen tyttö löysi oman voimansa ja mahdollisuuden käyttää sitä kohtalotovereiden auttamiseen.   

Tiina Piira

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija Kotkasta. Hän oli LOV ME -hankkeessa mukana kehittämässä uutta ryhmätoimintamallia masentuneille. 

M niin kuin myönteinen minäkuva

Virpi Asllani kertoo, mitä tarkoittaa M-kirjain LOV ME -hankkeen nimessä.

Ei minua ollut toivottu, silti elämä päätti tuoda minut tähän maailmaan. Olin lapsena hyvin epävarma itsestäni ja pelkäsin, etten kelpaa. Tunsin olevani sisaruksiani huonompi, vaikka kukaan ei niin puhunut.

Murrosiän kovan kapinoinnin jälkeen minusta tuli taas kiltti tyttö.  

Pelkäsin yhä hylkäämistä yli kaiken. Painon nousu lisäsi sitä entisestään, koin olevani ruma ja  huono. Jännitin niin paljon, että jo bussiin nouseminen oli haaste. Tunsin, että ihmiset katsovat minua ja näkevät huonnomuuteni.  

Viimeisenä opiskeluvuotena ja töissä sen jälkeen, aloin hakemaan hyväksyntää suorittamalla. Olin hyvä melkein kaikessa mihin ryhdyin:  Minut valittiin myymäläketjun Tähtimyyjäksi, pärjäsin miesvaltaisessa ampuma lajissa iso kaliiperisillä aseilla, menestyin liiketoiminnassa. Sain kehuja ja kiitosta.  

Peilasin itseäni toisten ihmisten kautta, mutta en arvostanut itse itseäni… saatika rakastanut. Lopulta ylisuorittaminen ja kaikkien lankojen käsissä pitäminen alkoi rajusti hajottamaan kehoani.  En kuunnellut sen varoituksia, vaan jatkoin samaan malliin.

Masennus pysähdytti lopulta menestyvän perheenäidin. Silloin tipahdettiin korkealta. Peilistä katsoi lihonut, ilmeetön, väsynyt minä, jolla ei ollut voimia  suorittaa ja saada hyväksyntää.  

Masennus kesti kymmenen vuotta ja itsetuhoisuus vei monesti psykiatriseen sairaalaan.  

Iso ja rankka ratkaisu lähteä pitkästä liitosta alkoi avata silmiäni. Nyt pitikin kohdata itsensä, osata olla yksin.  Aloin vasta silloin tutustumaan kunnolla minuun ja kuuntelemaan, mitä oikeasti haluan.  Yksin olo tuntui välillä kovana, ahdistavana kipuna rintalastassa… mutta jossain vaiheessa alkoi helpottaa. 

Kokemusasiantuntijakoulutuksissa kävin elämääni läpi, syntymästä siihen hetkeen. Aloin ymmärtämään minua. Pikkuhiljaa syntyi arvostus ja armo itseäni kohtaan. Tämä on oma elämäni ja olen itse se tärkein ihminen itselleni.  

Opin antamaan luvan epäonnistua ja olla yli suorittamatta. Tuli hyväksyntä ja rakkaus minua kohtaan sellaisena kuin olen. 

Myönteinen minäkuva syntyy vuorovaikutuksessa.  Ideoimme LOV ME-pajalla mielenterveyskuntoutujille ja heidän läheisilleen Mielessä Voimaa ryhmää.  

Kokeilun toteutuksessa teatterin keinot antoivat mahdollisuuden purkaa tunteita ja kokemuksia  turvallisesti. Mentiin rooliin ja tultiin sieltä pois.

Me kokemusasiantuntijat ja teatterin moniosaaja Piia Kleimola, huomioimme ja kuuntelimme  ryhmäläisiä. Olimme kaikki siellä yhtä tärkeitä. Jokainen sai kokea olevansa merkityksellinen. 

Ryhmä huipentui yleisölle avoimeen forum teatteri -näytökseen.  

Luottamus ja toisten kannustaminen saivat ryhmäläiset voittamaan itsensä. He kaikki halusivat tulla esiintymään.  Onnistumisen tunteet ja yleisön kannustavat palautteet voimaannuttivat meidät kaikki.

Mitä haluaisin antaa muille neuvoksi? 

Kohtele itseäsi kuin parasta ystävääsi. Mitä sanoisit hänelle, kun hänen on paha olla tai hän  epäonnistuu jossain? Kehutko ja kiitätkö häntä kun hän onnistuu?  

Ole armelias, ei kenenkään kuulu olla täydellinen ja mokat ovat inhimillisiä.

Tee asioita, jotka tuovat hyvää mieltä sinulle. Ihan pienetkin jutut ovat tärkeitä. Keitä vaikka itsellesi pullakahvit tai koiran kanssa kävelyllä anna itsellesi lupa istahtaa kivelle ja kuunnella luonnon ääniä.

Minulla kesti 50 vuotta löytää myönteinen minäkuva. Siihen vaadittiin melko kova koulu ja  totaalinen pysähtyminen itsetutkiskeluun. Ei sen tarvitse muilla mennä näin vaikean kautta. 

On tärkeää ymmärtää, että kukaan ei valitse itse sairastumistaan ja se, että olemme kaikki ihan yhtä  arvokkaita ihmisiä. Olimmeko sitten ydinfyysikkoja tai eläkeläisiä psyykkisen sairauden takia. 

Sinä olet tärkeä ja hyvä, juuri sellaisena kuin olet!

Virpi Asllani

Kirjoittaja on koulutettu kokemusasiantuntija ja kokemusasiantuntija taiteen keinoin. Hän oli mukana LOV ME -hankkeessa muun muassa kehittämässä ja toteuttamassa forumteatteri-aiheista kokeilua. Virpi on myös kameran takana ”Kun aina ei ole sanoja” -valokuvanäyttelyssä.

O niin kuin optimismi

Minna Huusari kertoo, mitä tarkoittaa O-kirjain LOV ME -hankkeen nimessä.

Optimismi. Toivo. Näköaloja mahdollisuuksiin.

Minä ja ystäväni Matti kuljimme yhdessä kappaleen matkaa. Se oli kahden erilaisen maailman kohtaamista:  hänen huumemaailmansa sekä minun maailmani ilman huumeita. Näin, mitä huumemaailma todellakin on: Kivettyneisyyttä, toivottomuutta, pessimismiä, väkivaltaa, kuolemaa, arvostuksen puutetta – niin ympäristöä – kuin itse itseään kohtaan ja kaikkia muitakin ympärillä olevia ihmisiä kohtaan. Sisäistä tyhjyyttä. Jotta en olisi itse, edes vahingossa, mennyt tuohon kaikkeen hänen ohessaan mukaan, aloin kiinnittää huomiota omiin elämänasenteisiini. 

Vaan kuinka onnistuisin?

Ensiksikin, päätin tutustua huumemaailmaan avoimin mielin: Mietin: miksi siellä huumemaailmassa käyttäydytään kuten nyt käyttäydytään, käytetään väkivaltaa? ja miksi siellä toimitaan niin kuin nyt juuri toimitaan, esimerkiksi varastellaan?

Toiseksi, aloin kiinnittämään huomiotani kiitollisuuteen: Mistä voisin olla kiitollinen juuri nyt?

Kolmanneksi aloin tutkia rakkauden määritelmiä erilaisista kirjallisista teoksista, jotta ymmärtäisin paremmin, mitä sana rakkaus laajasti ymmärrettynä, oikeasti tarkoittaakaan. Mitä rakkaus kaiken kaikkiaan käsittää ja mihin se meidät haastaa?

Ajattelin myös aina matkallamme, että jospa minulla olisi pienikin mahdollisuus tuoda ystäväni elämään jotakin muuta kuin sitä mihin hän oli tottunut eli aineita ja niiden hankkimista. Että jos sekin aika, jonka me olemme yhdessä, pitäisi hänet pois joistakin rikoksista, olisi sekin jo jotain. Jos saisin vaikka esimerkiksi kuulumisteni kertomisella hänen huomionsa pois muusta – sekin voisi olla jo jotain!

Tämä kantoi. Jotakin tapahtui. Pikkuhiljaa, vähä vähältä Matti alkoi huomaamaan positiivista muutosta itsessään – ja hän uskaltautui laittamaan hyvän vielä kiertoonkin, kaveripiiriin, virastoihin ja missä ikinä hän liikkuikaan. 

Aina on siis toivoa. Pimeydenkin keskeltä se löytyi.

Nyt olen mukana Kymsoten Kymenlaakson sosiaali-ja terveysneuvontapisteen yhteiskehittämisen kokeilussa. Meillä kaikilla on ollut alusta saakka yhteiset ajatusmallit ja tavoitteet miten toimimme ja etenemme. Kaikki tapahtui avoimin ja valoisin mielin.

Pisteellä asiakkaat pysähtyivät viettämään aikaa kanssamme. He halusivat tulla nähdyiksi, näkyviksi ja kuulluiksi. He halusivat luottaa ja “paljastaa sisintään” –  myös suhteista läheisiinsä. He alkoivat miettiä ” jospa minunkin elämälläni olisi vielä jokin tarkoitus”. He halusivat kuulla, että heilläkin on toivoa ja mahdollisuus. 

On ollut ihanaa, koskettavaakin saada toteuttaa tällaista hanketta yhdessä kokemusasiantuntijakollegoideni ja Pisteen ammattilaisten kanssa. 

Olen nähnyt Pisteen kävijöiden keskuudessa optimismia; myönteisen ja toiveikkaan elämänasenteen esiin nousemista ja vieläpä sen kasvua. Hyvällä on jälleen mahdollisuus lähteä  kiertoon. 

Siten optimistisuus ja toivo laajenevat entisestään: niin heidän keskuudessaan  kuin meidän täällä. Tämä on saanut minut uskomaan, että kokemusasiantuntijatoiminnan kautta  mahdollistuu kahden erilaisen maailman kohtaaminen: huumeriippuvuutta sairastavien ja ei-riippuvuussuhteessa olevien henkilöiden kesken. Sen myötä näen muutoksen yhteiskunnassamme. Koska toivoahan aina on.

Minna Huusari

Kirjoittaja on  kokemusasiantuntija, asunnottoman monipäihderiippuvaisen henkilön läheinen: rinnallakulkija. Hän on mukana valokuvanäyttelyssä “Kun aina ei ole sanoja” ja LOV ME- hankkeessa Pisteen kokeilussa. 

“Täällä kohdellaan ihmisenä”

Manu Havisalmi, teatterialan freelancer
Osallisuutta arkeen teatterista, Kotka

“Olin ammattilaisena mukana Osallisuutta arkeen teatterista -kokeilussa. Kokeilussa mukana olevat kokemusasiantuntijat kertoivat kehittämissuunnitelmastaan ja kysyivät, lähtisinkö mukaan. Innostuin ideasta, joten oli helppo suostua.

Osallisuutta arkeen teatterista -kokeilussa teatteritoiminta vietiin Kakspy ry:n asumisyksiköihin. Asukkaiden kanssa työskentely oli mielekästä, ja kokeilusta jäi olo, että tätä haluaisi tehdä jatkossakin. Oli hienoa nähdä, kuinka osallistujat yhteisen matkan varrella innostuivat, rentoutuivat ja vapautuivat. Kokeilussa mukana oleminen oli inspiroivaa ja palkitsevaa.

Upeinta kokeilussa oli nähdä muutos osallistujissa. Kun kokeilu aloitettiin, moni arkaili teatterimenetelmiä. Pikkuhiljaa ihmiset kuitenkin innostuivat, ja tuli yhteinen ymmärrys siitä, että ei ole “väärää tapaa tehdä”. Loppuvaiheessa kokeilua osallistujat jo heittäytyivät mukaan toimintaan: ei tarvinnut enää pyytää vapaaehtoisia, sillä he lähtivät mukaan oma-aloitteisesti. Oli myös hienoa, kuinka henkilökunta osallistui yhdessä asukkaiden kanssa ryhmätoimintaan. 

Kokeilusta tuli minulle paljon palautetta. Meinasi tulla roska silmään, kun osallistuja kertoi, että ryhmään tullessa saa hetkeksi unohtaa huolet ja murheet. “Täällä kohdellaan ihmisenä.” Kokeilu oli monella tapaa merkityksellinen niin osallistujille kuin ammattilaisellekin.

Kokeilu on tuonut minulle ammatillisia haaveita. Olisi hienoa, mikäli vastaavaa teatteritoimintaa pääsisi jatkossakin toteuttamaan asumisyksiköissä tai esimerkiksi Kakspy ry:n Mielipaikassa ja Klubitaloilla. On tärkeää, että teatteri saataisiin ihan rakenteisiin asti, ei vain projekteina tai hankkeina kokeiltavaksi.

Toivon, että LOV ME:n hyväksi havaituista kokeiluista ainakin osa saisi jatkoa ja aikaan pysyvän toimintatavan muutoksen. Teatterialan toimijana on helppo rummuttaa kulttuuritoiminnan puolesta, mutta ihan todennettua on, että taide sekä kulttuuritoiminta edistävät ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Halusin tulla kuvatuksi meren lähellä, sillä meri merkitsee minulle vapautta. Vaalin ajatusta, kuinka tästä jos vesille lähtisi, voisi päätyä ihan minne vain. Meren aava kuljettaa Kotkasta vaikka Japaniin asti! Sillä ei ole rajoitteita, se ei ala eikä pääty mihinkään. Meren äärettömyys rauhoittaa.”

Kuva: Lokki Media

Mieleen voimaa teatterin keinoin

Miksi sinä et pysty, en tunne sinua enää? Entinen supersuorittaja kulkee kotona laahustaen, kun vihdoin pääsi sängystä ylös. Itku on herkässä ja pienikin asia on vuoren kokoinen. Masennus muuttaa ihmisen ja läheisen on vaikea päästä hänen maailmaansa.  Olen itse kokenut mihin tämä voi johtaa: avioeroon 28 yhteisen vuoden jälkeen.

LOV ME -pajalla kehitimme ideoita auttaaksemme mielenterveyskuntoutujia. Oma ajatukseni oli  saada apua kuntoutujan ja läheisen keskinäiseen ymmärrykseen sekä hyvinvointiin. Marin idea oli käyttää teatterin keinoja. Tiimiin liittyivät vielä Veera ja Päivi. Tästä alkoi Mielessä Voimaa -ryhmän suunnittelu. 

Otin yhteyttä teatterin moniosaajaan Piia Kleimolaan. Hän oli vahvasti mukana Kymenlaakson  Kulttuurisote-hankkeessa ja innostui heti ajatuksestamme.  

Päätimme toteuttaa kokeilun Inksan klubitalolla. Tavoitteemme oli tuottaa iloa sekä yhdessä tekemisen  ja voimaantumisen kokemuksia. Klubitalolla esittelimme itsemme ja Mielessä Voimaa -ryhmän idean.  Piia ohjasi helppoja harjoituksia, joihin yhdessä osallistuimme.

Ryhmäksi muodostui viisi kuntoutujaa ja kaksi läheistä. Kokoonnuimme kuusi kertaa viikon välein. Tervetuloa halit ja kahvitus, niillä aloitettiin aina. Kuulumiset sekä edellisen kerran jättämät tunteet  käytiin läpi. Kuunteleminen ja välittäminen olivat merkittävä osa ryhmäämme. 

Laadimme yhdessä säännöt. Tärkeimpinä sääntöinä olivat, että ryhmässä puhutut asiat jäävät meidän välillemme  sekä toisten kunnioittaminen. Jokainen sai olla oma itsensä. Ei ollut oikeaa tai väärää tapaa, eikä pakkoa.  

Ryhmähenki muodostui nopeasti, mitä helpotti se, että kuntoutujat tunsivat toisensa klubilta jo  ennestään. Piia ohjasi ja me KAT:it vertaisina näytimme esimerkkiä sekä kannustimme ryhmäläisiä. 

Nauru raikasi klubitalossa, huumori oli merkittävässä roolissa. Henkilökohtaisia, kipeitäkin asioita  jaettiin. Luottamus porukkaan oli vahva. Kaikki täyttivät kyselylomakkeen jokaisen kerran kokemuksestaan.  Lopuksi juttelimme ja voimahalien kautta lähdimme kotiin. 

Ryhmäläisten omista tarinoista muodostui Äkkisyvää-esityksemme käsikirjoitus. Koimme ison yllätyksen, kun  kaikki ryhmäläisemme halusivat lopulta esiintyä. Me, mielenterveysongelmia kokeneet, tiedämme sen olevan todella iso ja rohkea heittäytyminen heiltä! 

Esitys toteutettiin Forum-teatterin keinoin. Siinä myös yleisö pääsee mukaan näytelmään. Tarkoituksena on käsitellä ja kokeilla, miten erilaiset toimintatavat  vaikuttavat tilanteisiin, joissa ilmenee sortoa, epäreiluutta. Osallistumisen myötä pyritään näyttelijöiden ja yleisön voimaantumiseen.

Äkkisyvää-esityksemme oli avoin yleisölle. Veeran sisko Anu soitti selloa, mikä toi ainutlaatuisen  tunnelman jo yleisön saapuessa saliin. Piia jokerina sai yleisön hyvin mukaan tilanteiden kulkuun.

Olimme hilpeästi juhlivia Alapään marttoja kylpylän porealtaassa. Siellä joukkoon liittynyt vieras mies aiheutti monenlaisia reaktioita. Sitten huonosti käyttäytyvä koiranpentu sai vihaisen naapurin soittamaan kiivaan puhelun koiran omistajalle. Ryhmäläisemme hyvin kipeä kokemus lapsiensa kohtelusta oli tunteiden toisesta äärilaidasta ja hyvin koskettava. Hänelle oli terapeuttista ja tärkeää tuoda se esiin sekä myös itse esiintyä roolissa.  

Näytös oli meille kaikille hyvin voimaannuttava kokemus. Se tallennettiin videolle, jonka meistä  jokainen sai muistoksi. 

Ryhmäläisten ja yleisön antamat palautteet toivat varmuuden, että tätä pitää jatkaa. Teatterin keinot antavat mahdollisuuden purkaa tunteita ja kokemuksia turvallisesti: osallistuja menee rooliin ja tulee sieltä pois.  Kuntoutujan ja läheisen välille tuli yhteyttä, joka jatkui ryhmän jälkeenkin. LOV ME -hankkeen ja Piian avulla katsomme tulevaisuuteen, Äkkisyvässä Mieleen Voimaa!

Virpi Asllani

Kirjoittaja on koulutettu kokemusasiantuntija. Hänen kokemuksensa on kymmenen vuotta kestänyt masennus ja siitä toipuminen. Hän oli myös kameran takana “Kun aina ei ole sanoja” -valokuvanäyttelyssä.

Voiman tiellä: Kannustan muitakin kokemaan uusia, jännittäviä asioita

Reilu vuosi sitten pääsin aloittamaan LOV ME- hankkeessa. Olin valmistunut koulutetuksi kokemusasiantuntijaksi keväällä 2019 ja toivoin silloin, että pääsisin kokeilemaan siipiäni jossakin projektissa. 

Hanketyö tuli silloin kuin tilauksesta.  En tiennyt mitä oli tulossa, mutta kuitenkin se tuntui minusta heti kiinnostavalta. 

Tämä reilu vuosi on opettanut minulle todella paljon. Olen kiitollinen siitä, että lähdin mukaan. Olen saanut enemmän kuin osasin odottaa. 

Olen kokenut monia uusia asioita: koulutuksia, työpajoja ja suunnittelupalavereja sekä päässyt ohjaamaan ryhmää. Minulle on tullut lisää rohkeutta, varmuutta ja luottamusta. Hanketyö toi uusia kollegoita, joista tuli ystäviä. 

Uskalsin mennä kohti tuntematonta, koska ei tarvinnut pelätä epäonnistumista. Sain lisää rohkeutta. Välillä jouduin sietämään epävarmuutta ja pelkoa tulevasta. Jouduin odottamaan ja odottamaan. 

Silti jokainen kohtaamani haaste oli tärkeä itseni voimistumisen kannalta.

Pohdin, mihin minun pitäisi keskittyä, että pääsisin eteenpäin. Suunnittelu, valmistautuminen, harjoittelu – niitä työstin aluksi.

Kuitenkin halu tehdä, rohkeus olemalla oma itseni, olla läsnä, kuulla ja omien vahvuuksien hyödyntäminen olivat tärkeimmät työkaluni ryhmän ohjaamisessa.

Voima. Se sama voima on meidän jokaisen sisällä, kun vaan löydämme sen. Kun raivaamme esteet sen tieltä, pääsemme jatkamaan matkaa.  Joskus vaan tarvitsemme toistemme tukea nähdäksemme ne vahvuudet, joita jokaisella meistä on. Tämän sain itse kokea toisena ryhmänohjaajana. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta ryhmän ohjaamisesta, mutta työparillani oli. Minun oli turvallista aloittaa ryhmän ohjaaminen hänen kanssaan. 

Kolmannen ryhmätapaamisen jälkeen koin, että ehkä minä osaan ja pärjään. Se euforinen tunnelataus ensimmäisen oman ryhmän ohjaamisen jälkeen oli huikea. Tuntui kuin olisi tehnyt jotain suurta ja merkittävää. Ehkä se tunne välittyi jännityksen ohella myös muille. 

Tämän kokemuksen myötä olen valmis uusiin haasteisiin ja kokemuksiin, joita tulen saamaan. Kannustan muitakin rohkeasti kokemaan uusia, jännittävältä tuntuvia asioita. Elämässä ei ole mitään menetettävää vaan päinvastoin koettavaa.

 Henna

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija ja Voimavararyhmän toinen ohjaaja.

CTT 2.0

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Yhteiskehittäminen – mitä ja miksi?

Kevät 2020 tulee jäämään historiaan mullistavana ajanjaksona. Jos kevättä kuitenkin monipuolisesti tarkastelee, on se luonut paljon uutta maata mitä kyntää. Moni toimija, joka ennen on toiminut vain kohdakkain, on löytänyt keinoja tavoittaa ihmisiä virtuaalisesti. Samoin monet, jolle kasvokkainen toiminta on haastavaa, on voineet löytää enemmän tarjontaa, johon uskaltaa ja päästä mukaan kotoa käsin. Citizen Think Tankin näkökulmasta kevät muutti paljon sitä, minkälainen ajatus yhteiskehittämisen alustaa vie eteenpäin. Tuleeko yhteiskehittämisestä harrastus? Toimintaympäristöstä paikka tavata samanmielisiä ja päästä keskustelemaan uusista näkökulmista. 

CTT on kulkuväline, mutta tärkeintä ovat matkustajat

Mikä on tulevaisuuden Citizen Think Tankissa merkittävää, miten se lunastaa paikkansa? CTT 2.0 -ajattelussa joustavuus ja tarpeenmukaisuus korostuu, esimerkiksi yhteiskehittämiseen käytettävän alustan valinnassa. CTT 2.0 on kuin linja-auto: linja-autoa tarvitaan matkustajien kulkuvälineeksi, se on tärkeä väline, mutta itse matkasta merkittävän tekee se, kuka ja ketkä matkustavat, minne matkustavat, kenet ja keitä tavataan matkan varrella ja minkälaisia uusia maisemia matkalla näkee – miltä tutut maisemat näyttävät kotiin palatessa? Linja-auton sijaan joskus paremmin pääse junalla, laivalla tai riippusiltaa pitkin. Yhteiskehittäminen on tulevaisuutta, fasilitoitu yhteiskehittäminen on sitä, että valitulla kulkuvälineellä on kuljettaja, ja reitti ja aikataulu on pääpiirteittäin suunniteltu. Tuleeko CTT 2.0 bussikyydit aikatauluttaa: milloin bussi kulkee? Haluammeko non-stop joukkoliikenteen, jolloin yhteiskehittämisen matkaan pääsee kuka, missä ja milloin vain? Olisiko hyvä myös suunnitella reittimatkoja: kaikki tiettyyn suuntaan menevät tai kaikki samaan aikaan liikkuvat mukaan linkkaan samanaikaisesti?

Kuvateksti: Yhteiskehittäminen on joukkoliikennettä

Kehittäjätapaamisissa pohdittiin tulevaa

Pidimme kesäkuun alussa kaksi avointa CTT 2.0 -kehittämistapaamista Zoomin ja Padletin välityksellä, jossa kirjasimme toiveita yhteiskehittämisen jatkoon. Tapaamisessa CTT 2.0 -kärkiteemaksi koettiin juuri siltojen rakentaminen. Fasilitoinnin ja eri toimijoiden yhteisen kehittämisen koordinoijalla koettiin oleva tärkeä osa tiedon lisäämisessä ja levittämisessä siitä, mitä ns. kentällä tapahtuu ja mitä tarpeita alan toimijoilta sekä käyttäjiltä kumpuaa. CTT 2.0 tai 24/7 -yhteiskehittämisen alusta voi toimia hyvänä myös kansainvälisessä työskentelyssä, jossa aikaerot toimivat rajoitteina. Kansainvälisyys ylipäänsä oli yhtenä huomiona yhteiskehittämisessä, myös Suomessa asuu paljon mm. englanninkieltä puhuvaa väestöä. Citizen Think Tankissa toimimme kaksikielisesti, ja Facebookissa Uteiliaiden kehittäjien vertaisverkoston lisäksi onkin syntynyt myös Social Innovation for Systems Change Finland -FB-ryhmä. Tiedostojen jako ja kommentointi ominaisuus lokaatiosta ja ajasta riippuen; “muistina toiminen”, koettiin tapaamisessa erittäin arvokkaana ominaisuutena. Organisaatioihin liittymättömien yhteiskehittäjien mukaan yhdessä ideoimaan saattaminen voi auttaa toiminnan kehittämiseen ja yhteisen alustan kautta voi yksittäinenkin toimija löytää organisaation, jonka kautta esim. hankerahoituksen hakeminen on mahdollista. CTT 2.0 voisi toimia nonformaalisen oppimisen välineenä, ja se voisi tuoda lisäarvoa järjestöjen vapaaehtoistehtäviin sekä oppilaitosten yhteiskehittämisilmiöiden opiskeluun – voisiko yhteiskehittämiseen osallistumisesta saada opintopisteitä?

Tapaamisessa pohdimme, kuinka me yhteiskehittäjät voisimme jatkuvalla tavalla pysyä kartalla siitä miten ideat, toiminta ja tulokset palautuisivat alustan tietoon, kun ne lähtevät maailmalle? Ideoita? Tulisiko yhteiskehittämistä arvioida jatkuvalla pulssikyselyssä? Tulisiko yhteiskehittämisen alustan ympärille kasvattaa brändiä aihetunnistimilla ja sosiaalisen median markkinoinnilla, voisimmeko tällä tavalla “oikeuttaa toimintaamme” korkeammalle taholle? Eri alojen törmäyttäminen ja helppokäyttöisyys nousivat kriteereiksi yhteiskehittämisen toimintaympäristölle, ja koordinointiin kohdistuvasta resurssipulasta johtuen idea kiertävästä vastuusta heitettiin ilmoille: Voisiko CTT 2.0 -toiminnan pyörittämisvastuu vaihdella eri organisaatioiden tuoden kyytiin heidän asiantuntemukseensa koskettavia ongelmia, ratkaisuja tai muita kehittämistarpeita vain yhden toimijan kuormittamisen sijaan.


Kuvateksti: CTT 2.0 -kehittämistapaaminen, kysymyksiä Padlet-alustalla

CTT on luonut hyvinvointia tuomalla erilaisia näkökulmia yhteen

Citizen Think Tankin ja tulevan CTT 2.0 -toiminnan hyvinvointivaikutuksista tapaamisessa listattiin yhteisöllisyys, ns. joukkovoima, eri näkökulmien yhteen saattaminen. CTT toiminnassa hyvää kuluneena talvena ja keväänä oli mahdollisuus tavata muita innostavassa ilmapiirissä, yhteisellä asialla: yhteenkuuluvaisuuden tunne lisääntyi, vaikka tapaamisten asiat vaihtelivat. CTT-toiminnassa mukana ollut kertoi odottavansa viikon säännöllisiä tapaamisia, “niistä saa virtaa”. Tapaamisaikataulu rytmittää arkea ja vaikka kehittäminen tapaamisten ulkopuolellakin jatkuu eriaikaisesti, säännölliset tapaamiset ja vapaus osallistua aina, kuin nämä omaan aikatauluun sopii, mahdollistaa useamman mukaan pääsyn. Tapaamisessa mietittiin myös, kuinka joskus omasta ajatuksesta “luopuminen” yhteiseksi ja itse kehittäminen toimintana saattaa aiheuttaa tunteita, jotka koetaan hyvinvontia heikentävänä. Miten näitä tunteita ja kokemuksia, kuten ahdistusta aiheen tai teeman ympärillä, saavutettavuuteen liittyviä ongelmia ja uskallusta yrittää, jos “muut osaavat paremmin” joko aihetta tai teknisiä sovelluksia, erillisyyden tunnetta yhteiskehittämisen parissa, jos ei “pääsekään mukaan porukkaan” ja kokemusta, ettei tule kuulluksi voisi huomioida toimintaa suunnitellessa ja fasilitoidessa. Minkälaista tukea tai rakenteita tämän ilmiön ympärillä voisi toteuttaa?

Tule mukaan toimimaan!

Citizen Think Tankin kolme yhteiskehittämisprosessikehittämisideaa on heinäkuussa jo julkaistu, lisää alustalla esiin tuotuja kehittämisideoita julkaistaan lyhyinä blogiteksteinä 12.8. alkaen. Itselleni, CTT:n työntekijänä parasta ovat olleet linja-autovertaukseni “matkustajien” kanssa keskustelut! Näen “Kynnyksen yli yhdessä” -projektissa osasia ja versoavia ituja kahdesta edellisestä prosessista vapaaehtoistyön sekä saavutettavan viestinnän tiimoilta, sekä muista keskusteluista, joita Citizen Think Tankissa on käyty. Kaikki CTT:n kehittämisideat ovat vapaata riistaa. Ne eivät ole valmiita, eikä mistään ikinä täysin valmista tulekaan. Ota onkeen, keskustele ja vaihda ajatuksia, muokkaa ja toteuta! Yhdistä voimat toisen kanssa – matkusta bussilla! Itselläni jo päässä vilisee ideoita, kuinka Kynnyksen yli yhdessä 2.0 voi yhdistää alueellisia toimijoita saman aiheen ympärillä…. Maailma on mahdollisuuksia täynnä, kun löytää yhteisen nimittäjän!

Lisätietoa kehittämishankkeista ctt@kukunori.fi.
“Kynnyksen yli yhdessä” -projektin verkkosivusto lanseerataan elokuun puolella osoitteessa TUNTUU.FI / KÄNNS.FI / IFEEL.FI, seurailkaapa somea!

Fanni-Laura Mäntylä
Kirjoittaja toimii Citizen Think Tankin digifasilitoinnin koordinaattorina, ja nauttii yhteisistä ajatushautomoista: “Ääneen puhuminen kannattaa aina.”

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Nuorten aikuisten hyvinvoinnin edistäminen Case Kynnyksen yli yhdessä

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Yhteiskehittäminen – mitä ja miksi?

Maaliskuussa 2020 koronavirus ja poikkeuslait pakottivat kolmannen sektorin toimijat Suomessakin ennennäkemättömään digiloikkaan heikommassa asemassa olevien ihmisten tuen turvaamiseksi. Diakonialaitoksen Kanssala-hanke laajensi nopeasti Helsinki-keskeisen yhdistystoimintaa tukevan toimintansa verkkoon valtakunnalliseksi toiminnaksi, ja olimme toki myös CTT:nä rikkana rokassa. Kanssalan perustama Yhdessä elämisen tapoja epidemian aikana -Facebook-ryhmä tavoitti järjestötoimijoita laajalta kattaukselta. Kriisin kasvattama kumppanuus toimijoiden kesken toivon mukaan jatkuu yhä vaikuttaen tapaamme kehittää yhdistystoimintaa tulevaisuuteen. FB-ryhmässä järjestettiin maalis-huhtikuussa eri alojen toimijoiden kesken yhteiskehittämistapaamisia, ja tarjouduimme Citizen Think Tankissa fasilitoimaan avoimen yhteiskehittämisen tapaamisen mielenterveysjärjestöjen kesken 6. huhtikuuta.

“Muutin vastikään pois opiskelijasolusta, jossa asuessani sairastin vaikeaa masennusta. Ympyrä sulkeutui, kun ennen muuttoani koronaeristyksen vuoksi vietin viimeiset viikot pitkälti samankaltaisissa olosuhteissa ja mielentilassa. Pääsin reflektoimaan omaa, sosiaalisesti viileässä opiskelija-asunnossa sairastettua masennusta, joka todennäköisesti näyttäytyi näkymättömänä asuintovereilleni ja johon myös siltä osin liittyi siis runsaasti yksinäisyyden kokemusta. 

Eräänä etäopiskelupäivänä kuulin kovaäänistä itkua alapuolellani olevasta asunnosta. Itkun lomassa kuului epätoivon, yksinäisyyden ja epäonnistumisen kokemuksen purkamista, ja koin kuulevani kaikuja itsestäni parin vuoden takaa. Kerrostalossa kukin käy läpi samat musertavat tunteet omissa laatikoissaan, kuka missäkin määrin, toisistaan tietämättä. Koronakevät lienee nostanut etenkin yksinäisyyden tunnetta, ja on absurdia, että kärsimme siitä niin lähellä toisiamme. 

Ovinkellon soittajaksi minusta ei ikävä kyllä sinä päivänä ollut, mutta löysin kaapit tongittuani levyn chiliraakasuklaata: endorfiinit tekevät suklaasta parasta mahdollista lohturuokaa. Etsin kauneimman löytämäni postikortin ja pyrin parhaani mukaan kirjoittamaan siihen lohdullisen viestin siitä, miten täällä naapurissa on itketty samat itkut, mutta elämänilo on jälleen löytynyt – et ole yksin, ja toipuminen on mahdollista. Harmikseni en tajunnut liittää korttiin kriisipuhelimen numeroa. Sujautin suklaan kortin kera postiluukusta, ja toivon tuoneeni edes vähän lohtua ahdistuksen keskelle.”

Kanssalan Yhdessä elämisen tapoja epidemian aikana ja Citizen Think Tankin organisoimassa mielenterveyden parissa työskentelevien Zoom-tapaamisessa mietimme, kuinka avun voisi tuoda lähelle yksilöä. Kokemusasiantuntijan kertomus omista masennusvuosistaan – postin tarkastamista välioven takaa useita kertoja päivässä, odottaen jonkinlaista merkkiä ja itsensä ulkopuolelta tulevaa lohtua – koskettivat syvästi. Apua tarvitaan, kun epätoivo on akuutti, mutta voimavarat tuen hakemiseen ovat “nollassa”. Yhteistapaamisen ja tarinan myötä ajatus kodin kynnyksen ylittävästä tuesta resonoi  voimakkaasti. Muutamassa viikossa kirjoitettiin kynä sauhuten, soiteltiin yhteistyötahoja ja asiantuntemusta lisää ja muodostettiin hankesuunnitelma STEA:n korona-avustushakuun. Toukokuun 26. päivä tuli ilmoitus Kynnyksen yli yhdessä -hankkeelle myönnetystä rahoituksesta. Hanke käynnistettiin maanantaina 1.6. ja kestää vuoden loppuun saakka. 



Kuvateksti: Yhteiskehittämistä Miro-alustalla

Kynnyksen yli yhdessä -hankkeen tavoitteena on nuoriso- ja opiskelija-asunnoissa asuvien nuorten aikuisten mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, valtakunnallisten kriisipalveluiden saavutettavaksi tekeminen kohdennetun viestinnän kautta sekä kehittämistyöryhmän perustaminen kohderyhmän kanssa työskentelevien kesken. Hankkeen yhteistyötahot ovat Kakspy ry (päähakijana, työntekijäresurssi), Suomen opiskelija-asunnot SOA ry, Nuorisoasuntoliitto NAL, Mieli Suomen mielenterveys ry, MTKL Mielenterveyden keskusliitto ry, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, opiskelijoiden mielenterveysjärjestö Nyyti ry ja Kulttuurin ja hyvinvoinnin liitto Kukunori ry. 

Viestintäkampanjan metodi muuttui nuoriso- ja opiskelija-asunto-organisaatioiden kanssa keskustellessa fyysisestä kortista tai “viestistä” nuoriso- ja opiskelija-asunto-organisaatioiden virtuaalisten asukasportaalein toteutettavaksi. Idean kanta-ajatus pysyi kuitenkin samana: asuakseen asunnossa ja käyttääkseen mm. pesutupaa asukas jo toimii portaalin kautta, joten viestintä samalla alustalla saavuttaa valtaosan kohderyhmästä. Hankkeen tarkoituksena ei ole tuottaa uutta materiaalia kohderyhmälle, vaan koota yhdelle verkkosivulle aihepiiriin sopiva tieto usealta eri toimijalta, mikä sekä linkitetään viesteihin asukasportaalin kautta, että on vapaassa levityksessä yhteistyötahoille. Verkkosivu toimii myös mm. asumisorganisaatioiden asumisohjaajien apuna heidän tukiessaan nuorta. Hankkeen yhteistyökumppanit mahdollistavat verkkosivulle asiantuntevan ja monipuolisen tiedon aina arjen jaksamisesta taloudenpitoon, ihmissuhteista työhön ja opiskeluun sekä ehkäisevään päihdetyöhön.

Fanni-Laura Mäntylä ja Mari Sahlberg
Citizen Think Tankin digifasilitoinnin työntekijät
“Ääneen puhuminen kannattaa aina”

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Kolmannen sektorin saavutettava tapahtumaviestintä: Case Tavastia Events & Helsingin kaupunki

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Yhteiskehittäminen – mitä ja miksi?

Kolmannen sektorin saavutettavan viestinnän pariin päästiin Citizen Think Tankin miiteissä ensin miettimällä osittain jo nykyisyyttä, osittain vasta tulevaisuutta, eli kirjastojen virtuaalisia tauluja, joilla voi selata tapahtumia kuin sanomalehdestä ammoin. Suurissa kaupungeissa kaupungin kirjastoissa on useissa jo mahdollista hakea tietoa koneelta ja infotauluilla pomppivat milloin mikäkin, mutta pienemmillä paikkakunnilla resurssit ja tarvikkeet ovat vähäisemmät. 

Miiteissä ajatuksia heiteltiin puolin ja toisin, ja idea jalostui talven aikana yleisemmin saavutettavampaan tapahtumatietoon. Pohdimme avoimen datan mahdollisuuksia sekä alueellisesti tiedon jakamisen edistämiseksi että koko maan kattavan tapahtumasivun hyötyjä. Tutkimme referenssinä sekä alueellisia että valtakunnallisia tapahtumasivuja. CTT:n miiteissä haaveiltiin koko Suomen kattavasta avoimen datan tapahtumasivustosta, jossa olisi esillä sekä kolmannen sektorin toiminta että julkiset ja yksityisen sektorin tapahtumat, mistä olennaisen tiedon voisi sitten organisaatiot ja vastaavat sivustot ns. poimia omalle sivustolleen intressiensä mukaan. Nykyisissä alueellisissa sivustoissa kritisoimme, kuinka raja-alueiden asukkaat joutuvat etsimään tietoa usein monelta sivustolta. Voisiko tulevaisuudessa tapahtumatieto päivittyä omalle laitteelle GPS:n kautta? “Siri, seison ulko-ovellani: mitä kahdeksan kilometrin säteellä tapahtuu tänään?” 

Myönsimme itsellemme, että koko Suomen kattavassa tapahtumasivustossa tapahtumat silti keskittyvät suuriin kasvukeskittymiin, jolloin pienelle paikkakunnalle ei edes  avoimen datan valtakunnallinen sivusto toisi hyötyä enempää kuin paikallinen info. Avoin tapahtumatieto ei lisää tapahtumien määrää, mutta ehkä myös pienemmät tapahtumat saisivat näin tasapuolisemmin näkyvyyttä? Tapahtuman ilmoittajalle on etu, ettei tietoa tapahtumasta tarvitse kirjoittaa kymmenelle sivustolle, vaan yhdelle kanavalle ilmoittaminen riittäisi tiedon laajaan levitykseen.


Kuvateksti: Yhteiskehittämistä Miro-alustalla

Otimme kolmannen sektorin saavutettavamman tapahtumaviestinnän projektin tiimoilta yhteyttä Tavastia Events -tapahtumasivustosta projektityöntekijöihin. Tavastia Events -sivustolla voi syöttää ja hakea tapahtumatietoa kuka tahansa tapahtuman koosta ja aiheesta riippumatta REST-rajapinnan kautta. REST-rajapinta on toimiva ratkaisu muun muassa sovelluskehittäjille, sekä niille, jotka haluavat esittää tiedot omilla kotisivuillaan haluamassaan muodossa. Tavastia Events on kehitetty Hämeen ammattikorkeakoulun AvoinHäme-hankkeessa, jonka päärahoittajana toimii Hämeen liitto (EAKR) ja se perustuu Helsingin kaupungin avoimella lähdekoodilla julkaisemaan Linked Events -tapahtumarajapintaan.

Millaista on saavutettava tapahtumaviestintä?
Yhteisessä tapaamisessamme Tavastia Eventsin kanssa CTT-alustalla keskustelimme avoimen datan ja Tavastia Eventsin ratkaisuista tapahtumatietojen saavutettavuuteen. Avoimen rajapinnan ratkaisuja on Tavastia Eventsin lisäksi muitakin, mutta toistaiseksi sivustot eivät tarpeeksi kommunikoi keskenään, jolloin täysin avoin datan jakaminen ei vielä ole mahdollista. Onko kyseessä rahoitus vai intressit, jäi epäselväksi. 

Tavastia Events on toiminut asiassa pilottihankkeena, sen rahoitus päättyi vuoden 2020 huhtikuussa, joten helmikuussa keskustellessamme oli vielä paljon epävarmuutta ilmassa siitä, kuinka sivusto jatkaa olemassaoloaan. CTT:n ja taustaorganisaatioiden Kukunori ja Kakspy ry puolesta kysyimme tapahtumasivun rakenteesta ja hakukriteereistä, olisiko mahdollista lisätä sivuston “haku-tägeihin” esimerkiksi mielen hyvinvointi, kulttuuri ja hyvinvointi tai vertaistukea -teemoja perinteisten konsertit, luennot ja urheilutapahtumat lisäksi. CTT:n miiteissä pohdimme, kuinka avoimuus ja kannustus tämän aihealueen tapahtumiin voisi madaltaa kynnystä osallistua. Kuulimme, että pääosa sivustolla tapahtumia hakeneista käyttää avointa sanahakua valmiiden vaihtoehtojen sijaan.

Tapaamisen jälkeen pohdimme Citizen Think Tankissa saavutettavan järjestö- ja yhdistysviestinnän tarvetta juuri stigman eli häpeäleiman purkamisessa. Suuret tapahtumajärjestäjät näkyvät jo nyt tapahtumasivuilla, ja näitä sivuja on useita. Mahdollisuus panostaa mainontaan rahallisesti nostaa tapahtumien näkyvyyttä. Kolmannen sektorin toimijoiden työ jää herkästi vähemmälle huomiolle, vaikka toimintaa ja toimijoita on laidasta laitaan, ja kolmannen sektorin työ tukee vahvalla panostuksella mm. julkisen sosiaali- ja terveyspuolen kantokykyä. Päätimme helmikuussa ottaa yhteyttä Helsingin kaupungin tapahtumasivuston ylläpitäjiin, ja tuoda esiin nimenomaan kaupungin intressi saada ihmiset löytämään mielekästä, merkityksellistä ja arjen toimintakykyä tukevaa toimintaa.

Tapasimme Helsingin kaupungin tapahtumapuolen tiimiä, jotka kertoivat, että heillä onkin juuri työn alla uudet verkkosivut, ja mielellään keskustelevat kanssamme, jotta sivusto tukee tarkoitustaan. Edelleen kuului epäileviä ääniä, auttaisiko hakusanoina “hyvinvointi ja kulttuuri” tai “vertaistuki” ohjaamaan tietoa etsiviä toimintojen piiriin, mutta toimme esiin Helsingin kaupungin mahdollisuuden ns. brändätä itsensä mielen hyvinvoinnin edistämiseen. Kaupungin edustajat olivat hyvillään, että kolmannen sektorin toimijat tulevat ns. yhteisönä CTT:n kautta asian kanssa puheille. Kaupungin toimijat ehdottivat, että mikäli tieto kolmannen sektorin yksittäisistä tapahtumista ja säännöllisestä toiminnasta todella löytyisi kaupungin sivuilta, voisivat he osaltaan lisätä mm. sote-alan järjestöjen toiminnan näkyvyyttä sekä tapahtumasivulle että muussakin viestinnässään, kampanjamaisesti. Kaupunki ehdotti yhteydenpidon jatkumista ja syksyllä (korona-kevät saattaa vaikuttaa aikatauluihin), kun sivustoa testataan, voisi yksi testausporukka tiedon lisäämisen, etsimisen ja hakukriteereiden suhteen olla nimenomaan kaupungin kolmannen sektorin toimijat. Mielellämme, vastasimme.

Citizen Think Tankin slogan alusta saakka on ollut: “Muutos tapahtuu, kun yksilö löytää yhteisön”. Toimessani digifasilitoinnin koordinaattorina olen todella huomannut tämän. CTT on kasvanut ja kehittynyt toimintansa aikana, ja paljon on, jota jatkossa CTT tai vastaava yhteiskehittämisen alustan tulee ottaa toiminnassaan huomioon. Kuitenkin, sen CTT on ehdottomasti todentanut, että yhdessä äänemme kuuluu kovempaa. Elämässä monesti toimimme rutiinin ohjaamina vaikka tilanteet muuttuvat. On ollut hienoa tavata ihmisiä, jotka ovat myös pysähtyneet miettimään, miksi itse asiassa toimimme näin kun toimimme, kun toinenkin tapa olisi! Yhteiskehittäminen on itselleni nimenomaan merkinnyt sitä, että tuodaan esille toimintatapoja – harvemmin mitään ihan uutta ja yllättävää – ja muutosmuotoiluprosessin avulla pilkotaan se pienempään, jotta päästään katsomaan mikä itseasiassa oli se tarve, johon tämä toimintamme tähtää. Täyttääkö toiminta tarpeensa? Kuinka tarpeen voisi toteuttaa toisin, miten se parantaa tilannetta?

CTT on toiminut tilanteessa alustana tälle keskustelulle, ja ehdottomasti jatkossa toivon, ettei keskusteluyhteys yksityishenkilöiden, järjestöjen ja muiden organisaatioiden sekä kansalaisyhteisöjen, oli ne kaveriporukoita tai suurempia joukkoja, vähenisi vaan jatkaisi kasvuaan kohti avoimempaa yhteistyötä. CTT voisi olla paikka pitchata omia ideoita, kuulla erilaisia näkökulmia, jatkaa uudestaan yksittäin tai pienemmässä porukassa ja taas palata yhteen testaamaan. Yksin ei kukaan saa muutosta tehtyä – joustavalla yhteistyöllä voimme vaikuttaa ilmapiiriin, ajatuksiin ja käytäntöön!

 Blogisarjan kolmannessa julkaisussa kerromme loppukevään kehittämisprojektista nuorten aikuisten mielenterveyden edistämiseksi, josta kasvoi loppuvuodeksi oma uusi hankkeensa. Lisätietoa kehittämishankkeista ctt@kukunori.fi.

Fanni-Laura Mäntylä
Kirjoittaja toimii Citizen Think Tankin digifasilitoinnin koordinaattorina, ja nauttii yhteisistä ajatushautomoista: “Ääneen puhuminen kannattaa aina.”

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Perhevapaaehtoistyö – Vapaaehtoistyö perheen harrastuksena

Citizen Think Tank esittäytyy blogissamme kesän aikana viikottaisten kirjoitusten kanssa. Yhteiskehittäminen – mitä ja miksi?

Perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kehittämisidean toi Citizen Think Tankin pohdittavaksi perheellinen henkilö, joka toivoi voivansa “harrastaa vapaaehtoistoimintaa” yhdessä noin kymmenvuotiaan lapsensa kanssa: muitakin mahdollisuus varmasti kiinnostaisi! 

Harrastusvaihtoehdot, joita vanhempi ja nuori olivat yhdessä selvittäneet, olivat usein melko kalliita, tai lapsen harrastuksen ympärillä, mutta erillistä, toimintaa vanhemmille. Monet vanhemman ja lapsen yhteistä toimintaa tukevat harrastukset olivat tarkoitettuja alle kouluikäisen kanssa harrastettavaksi.

 Vanhemmalla painoi huoli, että vaikka lapsi vielä tässä iässä mielellään viettää aikaa vanhemman kanssa, jakaa arkea ja oppii uusia taitoja yhdessä, jo muutaman vuoden päästä saattaa tilanne muuttua. Vanhempi toi esiin oman historiansa vapaaehtoistoiminnassa sekä yhdistystoimijana, ja kehittämismiiteissä yhdessä keskustessamme useampikin CTT:n jäsen ilmaisi mieluusti tuovan kansalaistoiminnan lähemmäs lastensa arkea. 

Pohdintaa yhteistyössä

CTT:n kehittämismiiteissä pohdittiin seuratoimintaa ja vapaaehtoistoimintaa vuosia sitten ja nykyaikana: järjestökenttä on ollut tärkeä väylä yhteisöjen ja yhteiskunnan rakentumisessa, mutta välillä tuntui yhdistykset liikaa jäävän menneisyyteen kiinni. Miiteissä todettiin, että “vapaaehtoistyö” kalskahtaa vanhahtavalta, ja toimintaan vaadittavat kurssitukset ym. tekevät siitä raskaan kuuloista, vaikka itse toiminta antaakin paljon. Onko “työ”-sana pelottavampi kuin ennen? Pelkäämmekö tarjota “työtä” – olkoonkin vapaaehtoista työtä – lapsille ja nuorille – eikö työn tulisi parhaimmillaan olla innostavaa ja innostus itseään ruokkivaa? Haluammeko opettaa lapsille, että auttamistyötä tehdään silloin, kun on pakko, eikä silloin kun siihen on mahdollisuus? Kuulimme nuorelta kokemusasiantuntijalta, ettei vapaaehtoistyöntehtäviin usein pääsee mukaan ennen täysi-ikäisyyttä, vaikka nuori niin toivoisi. On hyvä, että vastuukysymyksissä ja vaatimuksissa seula on tiukka; onko tämä kuitenkaan tarpeellista kaikessa? 



Kuvateksti: Yhteiskehittämistä Miro-alustalla

CTT:n jäsenet eivät kokeneet tarpeelliseksi lähteä kehittämään uutta vapaaehtoistoiminnan muotoa, vaan integroida nykyisiin toimintoihin mahdollisuus monimuotoisemmasta sukupolvet yhdessä -toiminnasta. “Kisälli”- tai apulaistyylinen toiminta voisi onnistua joissain vapaaehtoistyön tehtävissä; kevyemmästä ja helpommasta työtehtävästä kasvu vaativampaan. Vapaaehtoistyössä tasa-arvo erilaisissa tai erilailla ja kuitenkin tasalaatuisesti tehdyissä tehtävissä olisikin suotavaa sekä lapset ja vanhemmat -työryhmissä, mutta myös perinteisemmissä porukoissa. 

Pohdimme vapaaehtoistoiminnalle tyypillistä muotoa kuten ikäihmisten seurana olemista, ilman vapaaehtoisen hoitovastuuta. Olisi hienoa saada sukupolvet kohtaamaan palvelutalossa, seniorikeskuksissa ja muissa kaupungin olohuoneissa. Lapset ja nuoret voivat osallistua jutusteluun tuoden väriä arkeen kertomalla opiskelusta ja päivästään. Esimerkiksi vanhempainvapaalla olevalle vapaaehtoiselle voisi olla tervetullutta vaihtelua päästä juttelemaan kodin ulkopuolelle ja pienelle lapselle sosiaaliset kontaktit vanhemman vapaaehtoistoiminnan kautta voisivat olla tärkeitä. Myös ruoanjakelupisteissä ja yhteisruokailujen järjestämisessä lapselle ja nuorelle löytyy hyvin tekemistä, työtä on sekä kauhan varressa että muissa tehtävissä. Harvassa vapaaehtoistyön muodossa on vain yksi tapa toimia ja vain yksi tehtävä, jossa toimitaan. CTT:n kehittäjät innovoivat, voisiko vapaaehtoistyötä tehdä enemmän omalla persoonallaan ja taidoillaan muottiin mahtumisen sijaan. Vapaaehtoistyön ei tulisi tekijälleenkään olla pysähtynyt tila.

Arkipäiväinen vapaaehtoistyö?
Yksi tärkeä asia, mitä pohdimme perhevapaaehtoistoiminnan osalta CTT:n yhteiskehittämisen tapaamisissa oli pitäisikö vapaahtoistyö-termi “arkipäiväistää”. Selailimme netin vapaaehtoistyön sivuja, emmekä kokeneet niitä helposti lähestyttäviksi. “Haluatko pelastaa sademetsät vai ihmiset vai köyhyyden vai nälänhädän,” pohdimme, emmekä osanneet tehdä päätöstä. Olisiko vapaaehtoistyöhön lähestyttävämpää mennä mukaan, jos vapaaehtoissivustolla voisi halutessaan aloittaa kertomalla, kuinka paljon itsellä on antaa aikaa toiminnalle? Puoli tuntia viikottain, päivä kuukaudessa, kolme päivää viikossa vai ehkä myöhäisyössä kaksi tuntia? Tällä tavoin vapaaehtoistyöntekijä on päätäntävallassa siitä, mihin hänellä on valtaa, eli omiin resursseihinsa, ja vapaaehtoistyöntekijää tarvitseva voi kertoa, miten tätä resurssia voitaisiin hyödyntää. Mikäli vapaaehtoistyöhön on saavutettavampaa päästä mukaan, voi stigma myös vastaanottaa apua lieventyä. Kun paikalla olisi heterogeeninen joukko auttajia ja avun saajia, ei erottuisi niin joukosta; ehkä jopa tekisi itse sopivassa tilanteessa mieli auttaa muita. 

Vaikka CTT:n kehittämisprojektissa ei toteutettu perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kokeilua, suosittelemme kolmatta sektoria tutustumaan, voisiko toiminta antaa jotain extraa organisaatiolle ja itse vapaaehtoisille. Perhemuotoinen vapaaehtoistoiminta on myös mahdollisuus kasvattaa sitoutuneita toimijoita. Lapsensa kanssa harrastustoimintaan tulevat voivat kiinnittyä paremmin toiminnan järjestävään tahoon ja “harrastukseen”, lapselle halutaan turvallinen ja tuttu ilmapiiri sekä yhteisö. Lapsi, joka on varttunut vapaaehtoistoiminnan ja järjestötoiminnan parissa jatkaa sitä luultavasti myös myöhemmässä elämän vaiheessa – ehkä tuo myös omat lapsensa toimintaan mukaan.


Seuraavassa blogissa kolmannen sektorin saavutettavasta tapahtumaviestinnästä ja yhteistyöstä Helsingin kaupungin kanssa.
Lisätietoa kehittämishankkeista ctt@kukunori.fi.

Fanni-Laura Mäntylä
Kirjoittaja toimii Citizen Think Tankin digifasilitoinnin koordinaattorina, ja nauttii yhteisistä ajatushautomoista: “Ääneen puhuminen kannattaa aina.”

Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.