“Opin ohjaamaan ryhmiä”

Anne Harjunen
Osallisuutta arkeen teatterista, Miehikkälä

“Olen kokemusasiantuntija ja vertaisohjaaja, pohjakoulutukseltani lähihoitaja. Rakkaimmat harrastukseni ovat oma koira, vesijumppa ja vapaaehtoistyö.

Olin mukana Osallisuutta arkeen teatterista -kokeilussa. Kun opiskelin kokemusasiantuntijaksi, meille kerrottiin että on tulossa info LOV ME -hankkeesta. Siellä innostuin lähtemään mukaan. Tottakai!

Koin hankkeessa merkityksellisenä asumisyksiköiden kuntoutujien kohtaamisen ja voimaantumisen. Sekä yhdessä tekemisen ja heittäytymisen tuoman ilon.

Hienointa ovat ollut asumisyksiköiden ihmiset, joilta saimme aina lämpimän vastaanoton. Ja mukavat työtoverit.

Oli opettavaista tutustua LOV ME -hankkeen työskentelyyn, se voimaannutti minua. Hanketyö jatkossakin kiinnostaa, samoin kuin ryhmänohjaus, johon sain uutta ideaa ja oppia improvisaatioharjoituksista. Mutta innolla odotan kaikenlaisia uusia haasteita. 

Metsä merkitsee minulle rauhoittumista, puhdasta ilmaa ja kauneutta. Siellä saan kerätä voimia koiran kanssa. Kuvattavana oli helppo olla. Taustaksi valikoitui metsän väri, vihreä. Ja sininen taivas. Istahdin penkille. Katse valoon, aurinkoon.”

Kuva: Lokki Media

“Tärkeintä on tulla kuulluksi”

Kristian
Uusi PISTE -kokeilu, Kymsote

“Olen Kristian, monet kutsuvat Krisuksi. Olen entinen huumeidenkäyttäjä: käytin kovia huumeita 20 vuotta. Olen ollut kuusi vuotta käyttämättä, joista neljä viimeisintä toiminut kokemusasiantuntijana. Teen kokemusasiantuntijatöitä vakituisessa työsuhteessa ja freelancerina, sekä toteutan videoita perustamalleni Kokemusasiantuntijauutiset -kanavalle.

Olen kokenut paljon, selvinnyt läpi huumehelvetin ja vieroittautumisen. Olen kiitollinen, että olen saanut toisen mahdollisuuden ja että kokemuksellani voin nyt auttaa heitä, jotka taistelevat samojen asioiden kanssa.

Toimin LOV ME -hankkeen Uusi PISTE -kokeilussa, joka tehdään yhteistyössä Kymsoten kanssa. PISTE tarjoaa matalalla kynnyksellä sosiaali- ja terveysneuvontaa huumeiden käyttäjille. Meillä on hyvä tiimi kasassa! Olen ollut PISTEellä mukana alusta saakka: suunnittelemassa, kehittämässä ja nyt toteuttamassa, eli kokemusasiantuntijana paikan päällä sekä viestintää miettimässä.

PISTE-yhteistyön ammattilaiset ja me kokemusasiantuntijat aloitimme miettimällä yhdessä, kuinka lähdemme liikkeelle ja mihin tähtäämme: mikä on PISTEen visio tänään, huomenna tai kymmenen vuoden päästä? Kuinka siihen päästään?

Vaikka olenkin jo aika kokenut konkari kokemusasiantuntijatoiminnassa, olen oppinut PISTE-kokeilussa paljon. Kaikki ihmissuhteet, joita on PISTEen kautta muodostunut, ovat tuoneet minulle ideoita ja tietoa, jota en ennen osannut ajatellakaan. PISTEellä on hyvä työilmapiiri, kaikki tulevat kaikkien kanssa toimeen.

Minulla hienointa PISTEellä, paitsi tietenkin auttaminen, on ollut suunnitteluprosessin ymmärtäminen. Tarkka suunnittelu on tuonut lisää varmuutta. Olen tehnyt käytännön kokemusasiantuntijatyötä asiakkaiden ja kuntoutujien parissa kauan, mutta PISTEellä on ollut mahtavaa kokea kuinka toimintamalli kehitetään – se tuo uskallusta kokeilla oppeja muussakin toiminnassa!

On hienoa, että asiakkaan näkökulma, jota me kokemusasiantuntijat tuomme, on isossa roolissa PISTEellä. Minusta tuntuu, että olen voinut tuoda esiin niitä asioita, joita olisin itse huumeiden käyttäjänä ja vieroituksessa tarvinnut, mutta joita eivät ammattilaiset silloin tienneet tai ymmärtäneet.

Tärkeintä PISTEellä on asiakkaan hyvinvointi ja se, että tulee kuulluksi. Aikanaan ei sellaista apua löytynyt, mutta nyt keskitytään tähän päivään ja suunnataan tarmo siihen, että asiakkaalle tarjotaan joka kantilta paras mahdollinen paketti. Asiakastyö PISTEellä on vähän erilaista kuin mihin olen laitoksissa toimiessani tottunut: PISTEen asiakkaat eivät ole sitoutuneet päihteettömyyteen. Omalla esimerkillämme me kokemusasiantuntijat voimme kuitenkin näyttää, että lopettamalla tai edes vähentämällä voi parantaa omaa elämänlaatua.

Kuten kerroin, olen ollut PISTEellä myös tekemässä some-viestintää. Siitä on tullut paljon vinkkejä ja työkaluja, joita voin myös Kokemusasiantuntijauutisissa ja kokemusasiantuntijuudesta kertomisessani hyödyntää, muun muassa mikä tekee julkaisuista hyvännäköisiä ja saavutettavia – millaisen postauksen äärelle ihminen pysähtyy.

Kaiken kaikkiaan PISTEen kehittämisessä olen oppinut paljon sellaista, mikä kehittää kokemusasiantuntijuusammattitaitoani! LOV ME:n ja Kymsoten Uusi PISTE on ollut ihan huikea juttu.

Valitsin kuvausympäristökseni luonnon. Vesi, kivet, puut… niissä sielu lepää ja pääsee pois hektisyydestä. Elämä on välillä kivikkoista, mutta sieltä välistä kuitenkin aina jokin kasvaa. Vesi on minun voimaelementtini – se puskee vaikka harmaan kiven läpi.“

Kuva: Lokki Media

“Hienointa on kuulua ryhmään, jossa autetaan toisia”

Arja Sihvonen
Matka itseen -kokeilu,  Helsinki

“Asun yksin pienen australianterrieri Visun kanssa. Eläimet ovat minulle tärkeitä ja etenkin hevoset ovat auttaneet minut kohti valoa voimakkaan itsetuhoisen masennuksen syövereistä. Hevoset kertoivat minulle, että olen hyväksytty juuri tällaisena kuin olen. Siitä lähti pitkä tie toipumiseen.

Olen niin hyvin toipunut, että kouluttauduin ja valmistuin kokemusasiantuntijaksi vuonna 2018. Masennus ei ole kokonaan poissa ja terapiassakin käyn edelleen, mutta pärjään nyt kohtuullisen hyvin. Itsetuhoisuus ja monen vuoden sairaalakierre on ollut poissa jo yli kuusi vuotta. Nyt haluan olla tuomassa toivoa muille kaltaisilleni ja kehittämässä ammattilaisten kanssa hoitoa parempaan suuntaan.

Olin mukana LOV ME -hankkeen Matka itseen -kokeilussa. Meitä oli kuusi kokemusasiantuntijaa suunnittelemassa matkaa itseen. Kesällä 2019 aikana toteutimme ensimmäisen kokeilun,Matka itseen -ryhmän Laturin tukiyhteisössä Helsingissä. Myöhemmin jakauduimme kahdeksi ryhmäksi. Toinen toteutti ryhmän Pitäjänmäen seurakunnan tiloissa ja toinen Tuusulassa. Tuusulan ryhmän nimeksi tuli Hyvinvointia diginä. Ryhmä kokoontui neljä kertaa kerran viikossa.

Mitä olen hankkeesta oppinut? Tarkastelen tätä hankkeen teemojen kautta.

Liittyminen on monimerkityksellinen teema tässä hankkeessa. Olen oppinut liittymään ryhmään muiden kokemusasiantuntijoiden kanssa ja siitä miten toteutetaan yhteisiä tavoitteita. Olen tutustunut myös siihen miten muut liittyivät ryhmään. Opin mikä auttoi ja mikä esti liittymistä.

Optimismi olikin hankalampi oppia, kun itsellä on taipumus negatiivisuuteen. Optimismia lisäsi se, että ryhmäläiset olivat kokeneet järjestämämme ryhmän hyödylliseksi. Tosin ei minusta vielä optimistia tullut, mutta muistijälki tästä on jäänyt.

Voimaantumista toivon tapahtuneen ryhmäläisillä, sillä heitä varten tätä teimme. Itse voimaannuin, kun saimme tämän kaikesta stressistä huolimatta tehtyä.

Myönteisen minäkäsityksen toivon voimistuneen ainakin jonkin verran, kun etenkin toisesta ryhmästä tuli osallistujilta hyvää palautetta. Mutta täytyy todeta kuitenkin, että tämä on minulle haastavaa, kun oma minäkäsitykseni on ollut niin pitkään huono. Tämän hankkeen myötä olen edistynyt hieman.

Elämän merkityksellisyys on lisääntynyt tämän projektin myötä, sillä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuessa olen muutoin jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Työelämässä oli parasta kuulua johonkin ja saada olla hyödyllinen. Sairastumisen myötä se kaikki jäi pois elämästä. Nyt olin hetken merkityksellinen, kun olen saanut olla mukana tässä hankkeessa arvostettuna toimijana ja sain siitä pientä korvaustakin.

Hienointa on ollut kuulua johonkin, missä autetaan toisia ja yhdessä suunnitellaan mitä kohderyhmämme tarvitsee. Parasta on ollut kulkea hetki muiden kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten kanssa yhteistä matkaa auttaen ja tukien tukea tarvitsevia. On upeaa nähdä oman kokemuksen tuovan elämään sellaista ymmärrystä, jota en olisi koskaan uskonut itselläni olevankaan. Vaikka sairaus minusta ei koskaan täysin lähde pois, niin silti voin vielä elämässä kääntää sen hyväksi ja nimenomaan toisten hyväksi. Olen huomannut, että minä näen jotakin sellaista oman kokemukseni kautta, jota ammattilaiset eivät ole huomanneet.

Toivon, että tulevaisuudessa saan lisää itseluottamusta tämän kokemuksen avulla. Minä selvisin, vaikka stressi olikin välillä kova. Opin, että yhdessä toisten kanssa tehden pystyimme tukemaan toisiamme ja me yhdessä selvisimme.

Kuvani on otettu meren läheisyydessä, sillä olen muuttanut meren lähelle ja siitä maisemasta on pikkuhiljaa tullut osa kotiseutuani. Voimaannun meren rannalla koiran kanssa kulkiessani. Kuuntelen luontoa, katselen merta, olen vain hiljaa itsekseni ja voin uskoa, että toivoa on aina.”

Kuva: Magnus Scharmanoff