“Hienointa on kuulua ryhmään, jossa autetaan toisia”

Arja Sihvonen
Matka itseen -kokeilu,  Helsinki

“Asun yksin pienen australianterrieri Visun kanssa. Eläimet ovat minulle tärkeitä ja etenkin hevoset ovat auttaneet minut kohti valoa voimakkaan itsetuhoisen masennuksen syövereistä. Hevoset kertoivat minulle, että olen hyväksytty juuri tällaisena kuin olen. Siitä lähti pitkä tie toipumiseen.

Olen niin hyvin toipunut, että kouluttauduin ja valmistuin kokemusasiantuntijaksi vuonna 2018. Masennus ei ole kokonaan poissa ja terapiassakin käyn edelleen, mutta pärjään nyt kohtuullisen hyvin. Itsetuhoisuus ja monen vuoden sairaalakierre on ollut poissa jo yli kuusi vuotta. Nyt haluan olla tuomassa toivoa muille kaltaisilleni ja kehittämässä ammattilaisten kanssa hoitoa parempaan suuntaan.

Olin mukana LOV ME -hankkeen Matka itseen -kokeilussa. Meitä oli kuusi kokemusasiantuntijaa suunnittelemassa matkaa itseen. Kesällä 2019 aikana toteutimme ensimmäisen kokeilun,Matka itseen -ryhmän Laturin tukiyhteisössä Helsingissä. Myöhemmin jakauduimme kahdeksi ryhmäksi. Toinen toteutti ryhmän Pitäjänmäen seurakunnan tiloissa ja toinen Tuusulassa. Tuusulan ryhmän nimeksi tuli Hyvinvointia diginä. Ryhmä kokoontui neljä kertaa kerran viikossa.

Mitä olen hankkeesta oppinut? Tarkastelen tätä hankkeen teemojen kautta.

Liittyminen on monimerkityksellinen teema tässä hankkeessa. Olen oppinut liittymään ryhmään muiden kokemusasiantuntijoiden kanssa ja siitä miten toteutetaan yhteisiä tavoitteita. Olen tutustunut myös siihen miten muut liittyivät ryhmään. Opin mikä auttoi ja mikä esti liittymistä.

Optimismi olikin hankalampi oppia, kun itsellä on taipumus negatiivisuuteen. Optimismia lisäsi se, että ryhmäläiset olivat kokeneet järjestämämme ryhmän hyödylliseksi. Tosin ei minusta vielä optimistia tullut, mutta muistijälki tästä on jäänyt.

Voimaantumista toivon tapahtuneen ryhmäläisillä, sillä heitä varten tätä teimme. Itse voimaannuin, kun saimme tämän kaikesta stressistä huolimatta tehtyä.

Myönteisen minäkäsityksen toivon voimistuneen ainakin jonkin verran, kun etenkin toisesta ryhmästä tuli osallistujilta hyvää palautetta. Mutta täytyy todeta kuitenkin, että tämä on minulle haastavaa, kun oma minäkäsitykseni on ollut niin pitkään huono. Tämän hankkeen myötä olen edistynyt hieman.

Elämän merkityksellisyys on lisääntynyt tämän projektin myötä, sillä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuessa olen muutoin jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Työelämässä oli parasta kuulua johonkin ja saada olla hyödyllinen. Sairastumisen myötä se kaikki jäi pois elämästä. Nyt olin hetken merkityksellinen, kun olen saanut olla mukana tässä hankkeessa arvostettuna toimijana ja sain siitä pientä korvaustakin.

Hienointa on ollut kuulua johonkin, missä autetaan toisia ja yhdessä suunnitellaan mitä kohderyhmämme tarvitsee. Parasta on ollut kulkea hetki muiden kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten kanssa yhteistä matkaa auttaen ja tukien tukea tarvitsevia. On upeaa nähdä oman kokemuksen tuovan elämään sellaista ymmärrystä, jota en olisi koskaan uskonut itselläni olevankaan. Vaikka sairaus minusta ei koskaan täysin lähde pois, niin silti voin vielä elämässä kääntää sen hyväksi ja nimenomaan toisten hyväksi. Olen huomannut, että minä näen jotakin sellaista oman kokemukseni kautta, jota ammattilaiset eivät ole huomanneet.

Toivon, että tulevaisuudessa saan lisää itseluottamusta tämän kokemuksen avulla. Minä selvisin, vaikka stressi olikin välillä kova. Opin, että yhdessä toisten kanssa tehden pystyimme tukemaan toisiamme ja me yhdessä selvisimme.

Kuvani on otettu meren läheisyydessä, sillä olen muuttanut meren lähelle ja siitä maisemasta on pikkuhiljaa tullut osa kotiseutuani. Voimaannun meren rannalla koiran kanssa kulkiessani. Kuuntelen luontoa, katselen merta, olen vain hiljaa itsekseni ja voin uskoa, että toivoa on aina.”

Kuva: Magnus Scharmanoff