Teatteriharjoitukset antoivat rohkeutta ja saivat unohtamaan murheet

Olin mukana LOV ME -hankkeen Osallisuutta arkeen teatterista -kokeilussa. Minun lisäksi mukana oli toinen kokemusasiantuntija Ritva. Teatteriosaamisen kokeiluun toi näyttelijä Manu Havisalmi. 

Kokeilu lähti liikkeelle Ritvan ajatuksesta, että asumisyksiköihin on saatava toimintaa. Niin aloimme suunnitella kokemusasiantuntijalähtöistä hyvinvointitoimintaa. Ritva sai Manun mukaan. 

Kokeilun kohteiksi tulivat asumisyksiköt Kuuskaari ja Sateenkaari Kotkassa. Pidimme molemmissa asumisyksiköissä improvisaatioharjoituksia. Molemmissa paikoissa oli viisi kahden tunnin mittaista toimintakertaa. Asukkaita osallistui 3-7 kerrasta riippuen. 

Kokeilun tavoitteena oli asukkaiden yksinäisyyden lieventäminen, saada heihin yhteys ja osallistaa heitä toimintaan. 

Kävimme molemmissa asumisyksiköissä ensin vierailulla. Kerroimme keitä olemme ja mitä tulemme ohjaamaan. Se oli hyvä juttu. Tulimme hieman jo tutuiksi ja näimme paikat. 

Meidät otettiin aina lämpimästi asumisyksiköissä vastaan. Oli mukava kuulla että meitä odotettiin. Jännitystä oli toki ilmassa. Luonnollisesti. Mutta se helpotti kun kokeilu eteni. 

Itseä aina hieman jännittää uudet tilanteet ja uudet ihmiset. Meidän työporukassa oli hyvä yhteishenki. Toisilta sain tukea ja kannustusta. Se auttoi. 

Manun ohjatessa harjoituksia me Ritvan kanssa toimimme esimerkkinä. Rohkaisimme, olimme tukena. Kerroimme jos mielestämme olisi tauon paikka. Toimimme tuntosarvina. 

Kahvitauoilla pääsimme juttelemaan arjen asioista. Kun kokeilu eteni, asukkaat avautuivat enemmän. Luottamus kasvoi. 

Oli tärkeää, että Manu monesti muistutti “moka on lahja”. Pikkuhiljaa opimme nauramaan, itselle ja toisille. Hyvässä mielessä. Tunnelma vapautui. Oli hienoa nähdä muutos asukkaissa. Keskittymiskyky parani, rohkeus lisääntyi. Uskaltauduttiin heittäytyä. 

Jatkokokeilussa pidimme Ritvan kanssa kaksi toimintakertaa molemmissa yksiköissä. Rohkaistuimme itse ohjaamaan improharjoituksia. Onnistuimme ja koimme iloa yhdessä.

Itse ainakin vakuutuin että myös kokemusasiantuntijat voivat ohjata improharjoituksia. On hyvä aloittaa tutuista ja helpoista harjoitteista. Ja mieluisista. Ja aina voi soveltaa. 

Jatkokokeilussa ohjasimme myös muita toimintamuotoja. Askartelua, rentoutusta sekä keskustelutuokiot. 

Keskustelut koin tärkeänä jään murtajana. Hiljaisimmatkin halusivat puhua. Tärkeä luottamus oli syntynyt. 

Kokeilun hienoin asia mielestäni oli yhdessä tekeminen. Hyvä mieli. Sekä mainio heittäytyminen. Voimaantumista tapahtui. Itsekin voimaannuin. 

Saamamme palaute oli hyvää. Saimme kuulla että harjoitukset toivat vaihtelua arkeen. Palautelomakkeiden anti oli kiitollista. 

“Tuli liikuttua huomaamatta.”
“Voisi olla lisää tällaisia ryhmiä.”
Toivottavasti toiminta jatkuu.”
On ollut hauskaa ja saatu nauraa.”

Asukkaat kertoivat että harjoitukset veivät ajatuksia pois omista murheista. Ja toimivat myös apuna tunteiden sekä stressin purussa.

Niin paljon hyvää. Kokeilu oli onnistunut. 

Koin itsekin että improharjoituksiin pitää keskittyä. Ei pysty ajattelemaan muita asioita. Sillä tavoin kyllä murheet ainakin hetkeksi unohtaa. 

Minulle improharjoitukset avasivat uuden maailman. Opin, että ne tuovat iloa ja erilaista haastetta. Ja naurua! 

Mielestäni kokemusasiantuntijat pystyvät ohjaamaan mielekästä hyvinvointitoimintaa asumisyksiköissä. Lähtökohtana voivat toimia kokemusasiantuntijan omat mielenkiinnon kohteet, vahvuudet ja harrastukset. Mutta tärkeintä olisi tietää minkälaista toimintaa asukkaat haluavat. 

Anne Harjunen 

Kirjoittaja on koulutettu kokemusasiantuntija ja  toinen Osallisuutta arkeen teatterista -kokeilun kokemusasiantuntijoista 

Blogitekstin kuvat otettu Virolahden bunkkerimuseolla