Kun aina ei ole sanoja

Kokemusasiantuntijakoulutuksessa kohtasi kaksi erilaista tarinaa ja ihmistä. Meistä tuli kuin jin ja jang, kaksi vastakkaista toisiaan täydentävää voimaa.

Minna oli kulkenut monipäihderiippuvaisen ystävänsä rinnalla, nähden myös kauneuden pimeyden takana. Minä olin kahlannut kymmenen vuotta masennuksen ja fyysisten ongelmien kumppanina, löytäen lopulta minuuteni niiden kautta. 

Nämä kaksi tarinaa täyttyivät samoista tunteista erilaisuudestaan huolimatta. Syntyi toive purkaa ja jakaa niitä valokuvien avulla.

Nostatti tunteita… sekä muistoja”

Kesäinen aamuaurinko nousee puiden takaa. Kaste kimaltaa, kuin pieniä timantteja olisi satanut taivaalta. Usva lipuu patjana lammen pinnalla. 

Olemme keskellä elävää satua.

Naurulokki on tullut seuraamaan kuvauksia. Pää kallellaan se tarkkailee ison kiven päältä ja ui hiljalleen rannalla. Tuntien jälkeen jättää sulkansa kiven päälle, pois lähtiessään.

Kun aurinko on korkeimmillaan, olemme väsyneitä, silti mykistyneitä ja kiitollisia tästä kokemuksesta. 

Jin ja jang, toinen ei ole ilman toista. 

Vahvuutemme ja kokemuksemme sulautuvat voimaannuttavaan yhteistyöhön.

Luonne-eroista huolimatta meillä on samankaltainen tapa tehdä asioita huolella, tunteella ja intohimolla. 

Jokainen kuvaus on ollut matka menneisyyteen ja samalla tulevaan. 

Olemme käyneet läpi koko tunnekirjon uudestaan ja uudestaan. 

On ollut turvallista tehdä se yhdessä, ystävän kanssa. 

”Puhuttelevia, tunteita herättäviä kuvia. Kiitos rohkeudesta!”

Hakiessamme apurahaa Kymenlaaksoa kiertävään näyttelyyn, meidän piti olla rohkeita, uskoa itseemme ja kuviimme. Olimme luomassa jotain uutta, erilaista.

Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö myönsi apurahan, mistä olemme hyvin kiitollisia. 

Kymen Sanomat teki näyttelystä haastattelun lehteen, joka tavoitti koko Kymenlaakson.

Saimme mahdollisuuden tuoda esille kipeitä, vaiettuja aiheita ja poistaa häpeää niistä.

Kun aina ei ole sanoja -näyttelyn avajaiset olivat Kotkan kirjastolla, Mielessä Tuulee -viikolla,viime elokuussa. Kerroimme tarinamme kuvien takaa ja keskustelimme yleisön kanssa.

Joukossa oli ongelmia kokeneita ja heidän läheisiään, terveysalan opiskelijoita opettajien kanssa, mielenterveys- ja päihdealan ammattilaisia ja muita asiasta kiinnostuneita.

”Herätti mielenkiinnon kuulemaan, mikä on tarina”

Kiertue jatkui Karhulan klubitalolta Inksan klubitalolle ja sieltä Haminan kirjastolle.

Kotikaupunkimme Kouvolan näyttely kirjastolla siirtyi pandemian johdosta ajalle 28.9.-16.10.2021.

”Tärkeä aihe, kuvat tosi tunne latautuneita ja ajatuksia herättäviä. Upeita!
Pysäyttävä näyttely, kiitos!”

Uhka, suru, toinen maailma, yksin, älä hylkää. Muutos, selvisin, vapaus, kun aina ei ole sanoja. 40 valokuvataulua jakautuvat näihin ryhmiin.

Ihanaa, että heti alussa oli jotenkin jo toivo läsnä vaikka hypättiinkin rajusti syvään päähän. Ajatuksia herättävä, rumuudessaan kaunis. Kiitos.”

Vieraskirjamme viestit sekä katsojien kohtaaminen vahvistivat meille, että olemme oikealla tiellä. Näyttelymme avulla on mahdollista käsitellä tunteita, kokemuksiaan sekä saada vertaistukea ja voimaantumista, toivoa selviytymiseen.

Syksyllä me, Minna Huusari (kuvassa vasemmalla) ja Virpi Asllani, pääsemme rakentamaan näyttelyn Kouvolan kirjastolle.  Saamme jälleen kohdata ihmisiä, heidän tarinoitaan, tunteitaan. Kun avaa itsensä ja sydämensä, saa aina jotain takaisin.

Näin tunsin koin, kotiin vein, jäljen teit”

Sitaatit ovat lainauksia näyttelyn vieraskirjasta.

Kymen sanomat: Valokuvilla ennakkoluuloja vastaan – “Päihderiippuvaisen läheinen leimataan helposti itsekin päihteiden käyttäjäksi”

Kun aina ei ole sanoja:

Virpi Asllani

Kirjoittaja on koulutettu kokemusasiantuntija ja kokemusasiantuntija taiteen keinoin.

Hänen kokemuksensa on kymmenen vuotta kestänyt masennus ja siitä toipuminen.

Hän on kameran takana ”Kun aina ei ole sanoja” – valokuvanäyttelyssä.