Mieleen voimaa teatterin keinoin

Miksi sinä et pysty, en tunne sinua enää? Entinen supersuorittaja kulkee kotona laahustaen, kun vihdoin pääsi sängystä ylös. Itku on herkässä ja pienikin asia on vuoren kokoinen. Masennus muuttaa ihmisen ja läheisen on vaikea päästä hänen maailmaansa.  Olen itse kokenut mihin tämä voi johtaa: avioeroon 28 yhteisen vuoden jälkeen.

LOV ME -pajalla kehitimme ideoita auttaaksemme mielenterveyskuntoutujia. Oma ajatukseni oli  saada apua kuntoutujan ja läheisen keskinäiseen ymmärrykseen sekä hyvinvointiin. Marin idea oli käyttää teatterin keinoja. Tiimiin liittyivät vielä Veera ja Päivi. Tästä alkoi Mielessä Voimaa -ryhmän suunnittelu. 

Otin yhteyttä teatterin moniosaajaan Piia Kleimolaan. Hän oli vahvasti mukana Kymenlaakson  Kulttuurisote-hankkeessa ja innostui heti ajatuksestamme.  

Päätimme toteuttaa kokeilun Inksan klubitalolla. Tavoitteemme oli tuottaa iloa sekä yhdessä tekemisen  ja voimaantumisen kokemuksia. Klubitalolla esittelimme itsemme ja Mielessä Voimaa -ryhmän idean.  Piia ohjasi helppoja harjoituksia, joihin yhdessä osallistuimme.

Ryhmäksi muodostui viisi kuntoutujaa ja kaksi läheistä. Kokoonnuimme kuusi kertaa viikon välein. Tervetuloa halit ja kahvitus, niillä aloitettiin aina. Kuulumiset sekä edellisen kerran jättämät tunteet  käytiin läpi. Kuunteleminen ja välittäminen olivat merkittävä osa ryhmäämme. 

Laadimme yhdessä säännöt. Tärkeimpinä sääntöinä olivat, että ryhmässä puhutut asiat jäävät meidän välillemme  sekä toisten kunnioittaminen. Jokainen sai olla oma itsensä. Ei ollut oikeaa tai väärää tapaa, eikä pakkoa.  

Ryhmähenki muodostui nopeasti, mitä helpotti se, että kuntoutujat tunsivat toisensa klubilta jo  ennestään. Piia ohjasi ja me KAT:it vertaisina näytimme esimerkkiä sekä kannustimme ryhmäläisiä. 

Nauru raikasi klubitalossa, huumori oli merkittävässä roolissa. Henkilökohtaisia, kipeitäkin asioita  jaettiin. Luottamus porukkaan oli vahva. Kaikki täyttivät kyselylomakkeen jokaisen kerran kokemuksestaan.  Lopuksi juttelimme ja voimahalien kautta lähdimme kotiin. 

Ryhmäläisten omista tarinoista muodostui Äkkisyvää-esityksemme käsikirjoitus. Koimme ison yllätyksen, kun  kaikki ryhmäläisemme halusivat lopulta esiintyä. Me, mielenterveysongelmia kokeneet, tiedämme sen olevan todella iso ja rohkea heittäytyminen heiltä! 

Esitys toteutettiin Forum-teatterin keinoin. Siinä myös yleisö pääsee mukaan näytelmään. Tarkoituksena on käsitellä ja kokeilla, miten erilaiset toimintatavat  vaikuttavat tilanteisiin, joissa ilmenee sortoa, epäreiluutta. Osallistumisen myötä pyritään näyttelijöiden ja yleisön voimaantumiseen.

Äkkisyvää-esityksemme oli avoin yleisölle. Veeran sisko Anu soitti selloa, mikä toi ainutlaatuisen  tunnelman jo yleisön saapuessa saliin. Piia jokerina sai yleisön hyvin mukaan tilanteiden kulkuun.

Olimme hilpeästi juhlivia Alapään marttoja kylpylän porealtaassa. Siellä joukkoon liittynyt vieras mies aiheutti monenlaisia reaktioita. Sitten huonosti käyttäytyvä koiranpentu sai vihaisen naapurin soittamaan kiivaan puhelun koiran omistajalle. Ryhmäläisemme hyvin kipeä kokemus lapsiensa kohtelusta oli tunteiden toisesta äärilaidasta ja hyvin koskettava. Hänelle oli terapeuttista ja tärkeää tuoda se esiin sekä myös itse esiintyä roolissa.  

Näytös oli meille kaikille hyvin voimaannuttava kokemus. Se tallennettiin videolle, jonka meistä  jokainen sai muistoksi. 

Ryhmäläisten ja yleisön antamat palautteet toivat varmuuden, että tätä pitää jatkaa. Teatterin keinot antavat mahdollisuuden purkaa tunteita ja kokemuksia turvallisesti: osallistuja menee rooliin ja tulee sieltä pois.  Kuntoutujan ja läheisen välille tuli yhteyttä, joka jatkui ryhmän jälkeenkin. LOV ME -hankkeen ja Piian avulla katsomme tulevaisuuteen, Äkkisyvässä Mieleen Voimaa!

Virpi Asllani

Kirjoittaja on koulutettu kokemusasiantuntija. Hänen kokemuksensa on kymmenen vuotta kestänyt masennus ja siitä toipuminen. Hän oli myös kameran takana “Kun aina ei ole sanoja” -valokuvanäyttelyssä.