Vuosi 2019: Stigman poisto jatkui

Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini LOV ME -hankkeeseen vähän yli vuosi sitten syksyllä 2018. Ajattelin nyt olevan jonkinlaisen yhteenvedon, välitilinpäätöksen ja kuluneen vuoden tarkastelun aika. 

Hankkeessa alusta lähtien mukana ollut kokemusasiantuntijajoukko on vähitellen antamassa tilaa uusille tulijoille ja ensimmäisen hankevuoden tulokset ovat osittain nähtävissä. Osa tuloksista kypsyy edelleen ja ne realisoituvat vähitellen.

Hanketta aloitettaessa innostus oli suurta ja tavoitteet asetettiin hyvin korkealle. On  vaikeata arvioida saavutettiinko ne, mutta ainakin kaikki osallistujat ovat kasvaneet vähän paremmiksi kokemusasiantuntijoiksi kuluneena aikana.

blogi7c

Esimerkiksi usein blogiteksteissänikin mainittu stigman poisto on tapahtunut jatkuvana prosessina ihmisten osallistuessa ylpeinä erilaisiin julkisiin tilaisuuksiin omilla kasvoillaan ja nimillään. Rohkeus ja itsevarmuus on lisääntynyt, eikä siihen omaan erilaisuuteen ehkä kiinnitetä enää niin suurta huomiota kuin vuosi sitten.

Uskoakseni myös erilaisten ihmisten läheisten on helpompi puhua kokemuksistaan, kun he näkevät yhä enemmän läheisensä tai itsensä kohtalotovereita julkisuudessa.

Kokemusasiantuntijan tuottajavastuuta on opeteltu esimerkiksi palvelumuotoilukoulutuksissa. Freelance-työntekijöinä kokemusasiantuntijoiden pitää myydä itsensä kerta toisensa jälkeen työn maksajille, jotka on pidettävä tyytyväisinä jokaiseen työsuoritukseen.

Työt voivat toisaalta olla hyvin pitkäjänteisiä ja varsinaisia tuloksia voi joutua odottamaan pitkäänkin, ja maksajan saaman palvelukokemuksen on kokonaisuutena oltava aina mahdollisimman hyvä. Muuten seuraavaa tilausta ei koskaan tule.

Puhuttaessa ihmisistä, jotka eivät useimmiten ole täysin työkykyisiä, voivat vaatimukset tuntua ylimitoitetuilta. Toimimalla omana itsenään ja kokemustensa pohjalta koulutetut kokemusasiantuntijat kuitenkin pystyvät suorastaan ihmeellisiin suorituksiin.

blogi7e

Kotkassa kokeiltiin kokemusiltojen yhteydessä kokemusasiantuntijoiden vastaanottoa. Jatkossa tämänkin kokeilun oppeja päästään toivottavasti hyödyntämään Kymsoten terveysasemilla, joilla aloitetaan vastaanottojen kokeilu tammikuussa 2020.

Kokemusasiantuntijat eivät ole hoitajia eivätkä terapeutteja, mutta ongelmissa oleva ihminen saa yllättävän suuren avun siitä, että pääsee keskustelemaan sellaisen henkilön kanssa, jolla on vastaavat kokemukset ja koulutuksen kautta saatu kyky käsitellä niitä järjestyneesti.

Hankkeen maksamat palkkiot ovat taloudellisesti tärkeitä kokemusasiantuntijoille. Mutta se on ehkä vielä tärkeämpää henkisesti, kun saa edes osan elannostaan omasta työstään silloin, kun se ei enää ole mahdollista täysipäiväisistä töistä. Palkkiot ovat myös merkittävä tekijä erottamassa koulutettuja kokemusasiantuntijoita erilaisista muista vertaistoimijoista, jotka toimivat vapaaehtoispohjalta.

Kirjoitin kerran kokemusasiantuntijoita uhkaavasta puudeloitumisen vaarasta. Tarkoitin tilannetta, jossa kokemusasiantuntijoita pidetään toiminnoissa mukana asian muodikkuuden tai mainosarvon takia antamatta heille mahdollisuutta täysivaltaiseen toimijuuteen. Olen ilahtuneena pannut merkille, ettei tällaista ilmiötä ole ollut vähimmässäkään määrin havaittavissa LOV ME-hankkeessa tai esimerkiksi yhdenkään Kymenlaakson toimijan piirissä.

Toivotan onnea ja menestystä niin LOV ME -hankkeessa työskenteleville kokemusasiantuntijoille kuin hankkeen työntekijöillekin. Vaikea on veikeätä ja mahdoton on uskomattoman mielenkiintoista.

Jukka Illman

Kirjoittaja on kaksisuuntaista mielialahäiriötä 46 vuoden ajan sairastanut koulutettu kokemusasiantuntija, joka on osallistunut LOV ME -hankkeeseen muun muassa bloggaamalla.