Liikunta on hyvää silloin, kun nautit siitä

Muistan peruskoulun liikuntatuntini kiusaamisesta. Se sai minut vihaamaan liikuntaa. Minulle muun muassa huudettiin ”juokse läski”. En juossut. En tosin ole juossut sen jälkeenkään.

Peruskoulun jälkeen löysin liikunnan. Kukaan ei kiusannut. En enää halunnut olla näkymätön. Nautin opinnoissa liikuntatuntien ohjausharjoituksista. Huomasin, että liikuntahan on kivaa. 

Sairastuin 19-vuotiaana vakavaan masennukseen. Liikunta ei kokonaan kuitenkaan kadonnut. Paras asia liikunnan suhteen oli oman koiran hankinta. Koira vei ulos huonompinakin päivinä. Siitä asti minulla on aina ollut oma koira.

IMG_20171001_180826_948

Pari vuotta sairastumisestani omahoitajalleni tuli idea. Lähtisin kouluttautumaan liikuntavastaavaksi Mielenterveyden keskusliiton kurssille. Tämän jälkeen alkaisin ohjaamaan vertaisohjaajana liikuntaa. Tämä tapahtui. Perustin tuolijumpparyhmän. Tämä ryhmä toimi 16 vuotta loppuen viime keväänä. 

Näiden vuosien aikana olen ohjannut paljon muitakin ryhmiä. Paljon erilaista liikuntaa. Olen käynyt myös useita erilaisia liikunnan vertaisohjaajan kursseja. Jatkuva uuden oppiminen on ollut intohimoni. 

Olen saanut olla mukana kahdessa eri liikuntahankkeessa. Molemmissa on perustettu liikuntaryhmiä mielenterveyskuntoutujille. Hankkeissa mukana olo oli mielenkiintoista ja antoisaa. Opin paljon uutta. 

Oma innostus ja halu oppia uutta kannustavat edelleen. Pidän tästä itsenäisestä vertaisohjaajan duunista. Tämä matkani on ollut iso osa omaa kuntoutumistani. On tärkeää että kokee olevansa tarpeellinen. Ryhmäläisteni kiitokset ovat sen minulle parhaiten kertoneet.

Vertaisohjaajana haluan kannustaa kaikkia liikkumaan. Juuri niin paljon ja niillä tavoin kuin hyvältä tuntuu. Liikunnan ei pidä olla pakkopullaa. Siitä tulee nauttia ja saada energiaa. Ryhmässä tai yksin liikkuen. Tai vaikka koirakaverin kanssa.

IMG_20180628_182906_386

Anne Harjunen

Kirjoittaja on 41-vuotias kokemusasiantuntija ja vertaisohjaaja