Selitetty outo pelottaa vähemmän

LOV ME -hankkeen kokemusasiantuntijat ovat järjestäneet Kokemusta on -iltoja, joissa on ollut ensin tunnin pituinen kokemusasiantuntijan vastaanotto ja sitten kahden tunnin yleisötilaisuus. Kokemusasiantuntija on kertonut tarinansa ja sen pohjalta on sitten yhdessä keskusteltu.

Vastaanotolle, jolle pääsee ilman omaa mielenterveysongelmaa, tuntuu olevan tilausta. Mielenterveysasiat koskettavat monia ihmisiä läheisten kautta, eikä virallinen terveydenhoitojärjestelmä vastaa sairastuneiden terveiden läheisten tarpeisiin.

Läheisen mahdollisesti oudolle käytökselle halutaan selitystä ja tässä kokemusasiantuntija voi omine kokemuksineen olla suureksi avuksi. Vaikka vain kertomalla kokeneensa samoja ilmiöitä, joita kysyjä näkee läheisessään. Selitetty outo muuttuu aina hieman vähemmän pelottavaksi.

Mielen sairauksiin liittyvät oireet saattavat pelottaa myös sen johdosta, että läheinen ei tiedä mitä kaikkea on vielä odotettavissa. Poikkeavan käyttäytymisen kohtaaminen on huomattavasti helpompaa, jos on etukäteen kuullut sellaisen mahdollisesta ilmaantumisesta.

Myös sosiaali- tai terveysalan ammattilaisella tai alalle kouluttautuvalla näyttää olevan tarvetta kuulla mielen sairauksista suoraan sellaisia kokeneelta. Kliinisessä työssä tavatut potilaat eivät kovin usein pysty keskustelemaan asiallisesti ja analyyttisesti mielensä ongelmista.

Toipunut ja koulutettu kokemusasiantuntija sen sijaan voi vastata kysymyksiin huomattavasti paremmin ja kertoa siitäkin, mitä ei edes tule mieleen kysyä.

aaaranta.jpg

Koulutetun kokemusasiantuntijan päätyökalu on hänen oma toipumistarinansa. Niitä esimerkiksi Kotkan kokemusilloissa kerrotaan kymmenen erilaista, mutta jokainen yhtä mielenkiintoinen ja opettava. Tarinan käsittely ja kertominen opettaa aina myös tarinan kertojaa.

Kokemusasiantuntijakoulutuksessa luotu oma toipumistarina jalostuu jossain määrin joka päivä, mutta varsinkin silloin, kun sitä työstetään sen esittämistä varten. Aina huomaa jotain uutta omassa historiassaan ja ymmärtää itseäänkin paremmin työskenneltyään pitempään muiden mielen ongelmista kärsineiden parissa.

Tarinoita kuuntelemaan tulee ihmisiä hyvin erilaisilla taustoilla ja erilaisin motiivein. Osalla on oma diagnoosi, osalla läheinen, jolla on sellainen. Ammattilaiset ja opiskelijat löytyvät myös kuulijajoukosta, ehkä enenevässä määrin.

Kun yleisössä on runsaasti ihmisiä, joilla mielenterveysasiat ovat enemmän tai vähemmän herkässä vaiheessa, kokemusasiantuntijan velvollisuus on kertoa vain tarinoita, joissa on onnellinen loppu. Ihmisten toivoa ei ainakaan saa heikentää.

Ollessamme esimerkkeinä siitä, että vaikeastakin tilanteesta voi toipua ja palata ainakin jossain määrin toimintakykyisenä ihmisten pariin, autamme niitä, joilla se toipuminen on vielä varhaisessa vaiheessa. Sama tietysti koskee näiden ihmisten läheisiä.

Voimme myös olla esimerkkeinä siitä, että vakavastikin sairas ihminen on pääosin samanlainen kuin kuka tahansa muukin. Parantumaton mielen sairaus ei ole kuolemantuomio eikä mikään syy yhteisöistä eristämiseen. Sitä ei myöskään tarvitse hävetä.

Stigman poisto lähtee meistä itsestämme. Suuri yleisö tulee jälkijunassa.

Minä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Mikä on sinun supervoimasi?

Jukka Illman

Kirjoittaja on 45 vuotta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastanut mies, joka on jo pitkään voinut hyvin. Hän valmistui kokemusasiantuntijaksi viime keväänä.