Kokemusasiantuntijallakin on aina tuottajavastuu

Ikäihmisten hoivan ympärillä käytävä vilkas keskustelu herätti minussa kysymyksen, onko päihde- ja mielenterveyshoidonkaan laatu riittävää ja kohdellaanko sen piirissä olevia ihmisiä aina asianmukaisesti. Koska mikään inhimillinen ei ole koskaan täydellistä, on puutteiden ajoittainen esiintyminen jokseenkin varmaa.

Kokemusasiantuntijoina olemme osa tätä järjestelmää ja kannamme osavastuun sen toimivuudesta. Vastuumme ei ole juridinen, mutta moraalinen vastuu voi olla jopa vahvemmin velvoittava.

Ensisijaisesti vastaamme tietysti omista tekemisistämme kokemusasiantuntijoina. Tukihenkilötoiminnassa tai ryhmien ohjauksissa meidän on kohdattava asiakkaamme tasavertaisina ihmisinä ja täytettävä työmme maksajalle annettu palvelulupaus asiakaslähtöisestä ja tavoitteellisesta toiminnasta.

Vastuu työstämme tarkoittaa myös sitä, että teemme vain sellaista, josta on hyötyä sekä työmme välittömänä vastaanottajana olevalle toipujalle että työn tilaajana toimivalle organisaatiolle, joka maksaa meille. Turhaan työhön käytetty resurssi on aina pois jostain muusta.

blogi4b.jpg

Meidän on myös pidettävä huolta siitä, että olemme itse riittävän hyvässä kunnossa pystyäksemme tukemaan ja auttamaan toista ihmistä hänen vaikeassa tilanteessaan. Mahdolliset puutteet omassa voinnissamme paitsi heikentävät työmme laatua, vaarantavat myös oman terveytemme.

Saatamme työssämme saada tietoomme puutteita päihde- ja mielenterveystyön järjestelmissä ja niissä työskentelevien ihmisten työssä. Silloin herää kysymys, pitääkö meidän tehdä asialle jotain?

Ensin on tietysti istuttava alas, vedettävä syvään henkeä ja mietittävä onko ongelma todellinen. Asiat voivat kuulostaa tai näyttää oudoilta ja virheellisiltä, vaikka mistään vakavasta ei ole kysymys. Jos kuitenkin vakaasti harkittuamme olemme edelleen sitä mieltä, että jossain on vikaa, on velvollisuutemme toimia asioiden korjaamiseksi.

Oikea toimintatapa on kertoa havainnoistamme sen organisaation johdolle, jossa mahdollinen virhe esiintyy. Lojaalisuutemme maksajaa kohtaan voi tällöin vaikeuttaa epäkohtien esiin tuontia. Samoin pelko vähäisten töiden menettämisestä tuodessamme esiin epäkohtia voi tehdä meidät aremmiksi.

Tosiasia kuitenkin on, että hyvät palveluntarjoajat haluavat tietää kehityskohteistaan ja ottavat mielellään palautetta vastaan. Ja huonojen kanssahan me emme edes halua olla tekemisissä. Silmien ummistaminen epäkohdilta voi pahimmillaan vaarantaa jopa kokemusasiantuntijan oman terveyden, kun joutuu toimimaan tavalla jota ei itse koe oikeaksi.

Tässä, kuten monessa muussakin asiassa vaarallisimpia ihmisiä eivät ole he, jotka toimivat väärin, vaan he jotka ummistavat silmänsä, korvansa ja suunsa eivätkä puutu virheisiin. Hiljaisella enemmistöllä on asiassa kuin asiassa suurin valta, jos se päättää lopettaa vaikenemisen.

blogi4g.jpg

Kokemusasiantuntijan perustehtäviä ovat järjestelmien kehittäminen ja niiden ihmisten puolustaminen, jotka ovat syystä tai toisesta kykenemättömiä itse pitämään kiinni oikeuksistaan esimerkiksi hyvään hoivaan. Näistä perustehtävistä ei välttämättä makseta mitään, mutta palkkio niistä tulee sen kautta, että tuntee tekevänsä oikein ja nukkuu yönsä rauhallisesti.

Jukka Illman

Kirjoittaja on 45 vuotta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastanut mies, joka on jo pitkään voinut hyvin. Hän valmistui kokemusasiantuntijaksi viime keväänä.